Vihreät näyttävät ajattelevan, että vain heillä on oikeus ympäristömielipiteisiin – ja suuri osa mediaa rähisee puudelina taustalla
Onko vain vihreillä oikeus näkemyksiin luonnon ja ympäristön tulevaisuudesta?
Siltähän tuo tuntuu. Mutta ei kansanvalta sellaista ole – eikä monipuoluehallituksen elämäkään.
Vaikka keskusta on nyt yksin joutunut syytettyjen penkille, äskettäin tapahtuneella voi olla laajempia, silmiä avaavia seurauksia.
Saa kysyä, ovatko vihreät ajaneet tulkinnoissaan ja vaatimuksissaan rotkon reunalle?
Ja saa kysyä sitäkin, eikö vihreä puolue tarvitsisi paljon enemmän tietoa siitä suomalaisesta todellisuudesta, mikä ei näykään keskikaupungin kerrostalon ikkunoista, ennen kuin ryhtyy mestaroimaan.
ESIMERKIN tästä tarpeesta näytti entinen vihreä poliitikko ja professorismies Pekka Sauri MTV:n kolumnissaan pari vuotta sitten. Hän oli muuttanut pandemian alkaessa ensi kertaa elämässään maalle asumaan, etätöihin neljäksi kuukaudeksi:
Perusstadilainen Sauri sai merkittävän herätyksen. Jo otsikossa hän kirjoitti näin:
”Maalaisten vähättely saa nyt riittää – näin minusta tuli landepaukku.”
Hän esimerkiksi huomasi ”noin kymmenessä sekunnissa”, että maalla asuminen ilman autoa on täysin epärealistinen ajatus.
”Maaseutunäkökulmasta cityvihreiden autottomat keskustat, pyöräilybaanat ja joukkoliikennepainotus näyttävät kovin kaukaisilta ja varmasti monen mielestä silkalta naiivilta kohkaamiselta”, hän pohti ja kertoi ajelleensa kesäautollaan ”luu ulkona” kaupoille.
Sauri kirjoitti kauniisti, mutta piti hänen viestiään ihmetelläkin. Kuusikymmentäkuusivuotias professorismies ja merkittävä vaikuttaja – mutta niin vähin tiedoin kotomaamme koko kuvasta.
Olisiko moni muukin ennakkoluulojen ja väärien tietojen varassa?
Ympäristö- ja luontokysymyksissäkin.
Saa kysyä, ovatko vihreät ajaneet tulkinnoissaan ja vaatimuksissaan rotkon reunalle?
KESKUSTA ja vihreät eivät taida mahtua vaalien jälkeen samaan hallitukseen, vaikka sellaista yritettäisiin.
Niin selkeästi asian ilmaisi keskustan varapuheenjohtaja Markus Lohikin Suomenmaan kolumnissaan (21.10.):
”Vaalit ovat puolen vuoden päästä, ja silloin tämän hallituspohjan tarina on ohi.”
MUTTA voi kysyä sitäkin, onko kaikilla muillakaan puolueilla suuria haluja yhteistyöhön sellaisen puolueen kanssa, joka suhtautuu raivostuen ja pöyristyen hallituskumppaninsa linjanvetoihin – jotka perustuivat oikeastaan vain kansanedustajan perustuslailliseen oikeuteen.
Ei keskusta ainoa erimielinen hallituksessa ole ollut. Muistettakoon vaikkapa EU:n ennallistamisasetuksen kohtalo eduskunnan valiokunnissa. Kyse ei ole tosin ollut laista vaan kannanotosta valtioneuvoston kirjelmään, mutta asia on ollut vielä tärkeämpi kuin luonnonsuojelulaki.
Siinäkin asiassa hallituksen rivit ovat hajonneet. Keskustan ei tarvinnutkaan puolustaa hallituksessa Suomea yksin. Myös SDP:n ja RKP:n valiokuntaedustajat ovat olleet eri mieltä.
Kaikki muutkaan hallituspuolueet eivät ole siis pitäneet vihreiden päsmäröinnistä.
MEDIA on kuin vihreiden sylikoira. Suuri osa siitä on nielaissut nikottelematta ajatuksen, että keskusta ”riitelee” vain siksi, että sen gallupkannatus on laskenut.
Eikö yhtään ole tullut mieleen, että eihän vihreillä ole yksinoikeutta ympäristöämme ja luontoamme koskeviin näkemyksiin?
Nythän näet näyttää siltä, että eduskunnan selvä enemmistö on keskustan kanssa samaa mieltä. Vähemmistön pillin mukaanko sitä pitäisi mennä?
Ani harva on rohjennut mainita, mitä parlamentarismi tarkoittaa.
Parlamentarismissa hallituksen on nautittava eduskunnan luottamusta eikä toisin päin. Jos hallituksen esitykseen tehdään puoli vuotta kestäneen valiokuntakäsittelyn aikana muutoksia, kansanvalta siinä toteutuu. Pelisäännöt eivät voi olla tärkeämpiä kuin perustuslaki.
VIELÄ harvempi on pohtinut, ovatko kaksi valiokunnassa poistettua pykälää niin tärkeitä, että niistä piti nostaa sellainen teatteri, mikä on nähty.
Eikö luonnonsuojelulain uudistuksesta tulekaan nyt hyvä? Eikö se ole joka tapauksessa vihreidenkin näkökulmasta parempi kuin missään muussa enemmistöhallituksessa olisi saatu aikaan?
