Vanhusten hoitopalveluiden ongelmat paljastavat nykyisen sote-mallin puutteet
Ikäihmisten hoitopalveluiden vakavat laiminlyönnit ja puutteet ovat herättäneet laajaa paheksuntaa – syystäkin. Viime päivinä keskusteluissa pinnalla ovat olleet Esperi Caren hoivakoteihin liittyvät ongelmat, minkä seurauksena viranomaiset ovat sulkeneet yrityksen Kristiinankaupungissa sijaitsevan yksikön.
Valitettavasti ikävät tapaukset eivät rajoitu vain yhteen toimijaan. Vastaavia ongelmia on ollut muiden vanhusalan yritysten lisäksi myös julkisen sektorin hoitopalveluissa.
Huoli vanhusten hoivan tasosta on aiheellinen. Vanhustenhoidon laatu ei tällä hetkellä ole kaikkialla Suomessa sillä tasolla, millä sen pitäisi olla. Tämän huolen jakavat kaikki.
Jokaisen suomalaisen toive on, että kaikille vanhuksille pystytään turvaamaan ensiluokkainen hoito elämän viimeisinä vuosina. Hyvä vanhustenhoito on hyvinvointiyhteiskunnan keskeisiä pilareita.
Suurin vastuu vanhustenhuollosta on palveluja tuottavilla yrityksillä ja julkisilla toimijoilla. Heidän vastuullaan on vanhusten hyvä hoito ja huolenpito. Julkisuudessa olleissa tapauksissa yritysten toiminta on ollut niin ala-arvoista, ettei sitä voi puolustaa millään tavalla. Yritysten vastuulla on nyt laittaa asiat kuntoon ja palauttaa kansalaisten luottamus niiden toimintaa kohtaan.
Heikoimmassa asemassa ovat pienet kunnat, joilla ei ole riittäviä resursseja eikä osaamista tehdä ulkoistamissopimuksia.
Esillä tulleissa tapauksissa kuntien vastuu on myös suuri. Kunnat päättävät itsenäisesti, järjestävätkö he vanhusten hoidon itse, ulkoistavatko palvelun vai myöntävätkö hoitoa tarvitseville palveluseteleitä.
Kuntien vastuulla on myös valvoa, että yritykset toimivat sopimuksessa sovitulla tavalla.
Jos kunnat ulkoistavat palvelunsa, he tekevät palvelutasosopimuksen yrityksen kanssa. Siinä määritellään tarkasti palvelun laadun taso ja hinta. Mitä edullisempi hinta on, sitä vaatimattomammat ovat yleensä myös palvelut.
Moni kunta onkin säästösyistä ulkoistanut vanhustenhoidon palveluja sote-alan yrityksille. Sote-uudistuksen viivästyminen on omalta osaltaan vauhdittanut ulkoistamiskehitystä. Se on avannut ovet yksityisille yrityksille.
Heikoimmassa asemassa ovat pienet kunnat, joilla ei ole riittäviä resursseja eikä osaamista tehdä ulkoistamissopimuksia. Tällaisissa tapauksissa kuntien virkamiehet ja päättäjät ovat selvästi heikommassa asemassa kuin isot sote-alan yritykset.
Vanhusten hoidossa paljastuneet ongelmat ovat kirvoittaneet monenlaisia kommentteja. Suomalaiseen tapaan keskustelussa on haettu enemmän syyllisiä kuin etsitty ratkaisuja vakavaan ongelmaan.
Oppositiopuolueiden edustajat ovat vetäneet mutkat suoriksi ja kritisoineet tilanteesta hallitusta, ministereitä ja jopa valmisteilla olevaa sote-uudistusta.
Väite on uskomaton. Onko oppositio todella sitä mieltä, että sote-uudistus, jossa yli 300 kunnan ja kuntayhtymän palvelut on tarkoitus siirtää 18 maakunnan harteille, on asiakkaiden kannalta näin turmiollinen jo ennen toteutumistaan?
Eikö tilanne ole juuri päinvastainen? Jos maakunnat vastaavat sote-palvelujen ostamisesta ja valvomisesta, hoiva-alan yrityksillä on vastassaan riittävän suuri ja osaava neuvottelukumppani.
Sote-uudistusta vastustavat ovat tähän asti toitottaneet, että nykyinen sote-järjestelmä toimii hyvin eikä sitä tarvitse muuttaa. Nyt kun selvinnyt, että järjestelmä ei toimi toivotulla tavalla, syytetään hallituksen sote-uudistusta.
Opposition toimintatapa ja logiikka ontuvat erittäin pahasti. Ilmeisesti eduskuntavaalit ovat jo niin lähellä, että osa poliitikoista on enemmän huolissaan omasta ja puolueensa äänimäärästä kuin aidosti vanhusten hyvinvoinnista.