Tuottajat eivät elä pelkällä myötätunnolla
Ukrainan sodan seurauksena ruuan ja energian omavaraisuuden merkitys on noussut arvoon arvaamattomaan. Tämä ei ole ihme, sillä jokainen suomalainen tarvitsee leipää ja lämpöä elääkseen.
Putinin hyökkäyssodan seurauksena ruuan ja energian hinnat ovat kohonneet ennätyksellisestä vauhtia kaikkialla Euroopassa – myös Suomessa. Tämä näkyy ja tuntuu kuluttajien kukkarossa.
Kansalaisia mietityttää myös, riittääkö kaikille ensi talvena kohtuuhintaista ruokaa ja energiaa.
Huoli on aiheellinen. Tilanne ei ole Suomessa kuitenkaan niin paha kuin monissa muissa Euroopan maissa. Täällä on investoitu kotimaiseen uusiutuvaan energiaan ja puolustettu ruuantuotantoa.
HÄTÄ on suuri myös maataloustuottajilla. Tuottajien ruuasta saama hinta on tuotantokustannusten rajun hinnannousun takia tällä hetkellä kohtuuttoman pieni. Joissakin tapauksissa saatu tuotto ei kata edes tuotantokuluja.
Tilanne on tuottajien kannalta kestämätön. Alan kannattavuus oli jo ennen Ukrainan sotaa heikko. Nyt asetelma on muuttunut entistä huonommaksi.
Myönteistä on, että kansalaiset jakavat laajasti tuottajien huolen. Suhtautuminen ei ole ollut aina yhtä ruusuinen.
Osa suomalaisista poliitikoista liputti vielä jokin aika sitten avoimesti suomalaisen maatalouden alasajon puolesta ja samalla moittinut ankarasti suuria maataloustukia. Tällaisia puheita ei viime aikoina – onneksi – kuultu mistään suunnasta.
Tilanne on tuottajien kannalta rujo. Samaan aikaan kun kauppaketjut tekevät ennätystuloksia, tuottajat elävät syvässä taloudellisessa ahdingossa.
KESKUSTA on puolustanut suomalaista maataloutta koko historiansa ajan. Ruuan omavaraisuuden merkitystä ei ole tarvinnut puolueen sisällä erikseen korostaa.
Suomalaisten maataloustuottajien kannalta on hyvä, että muutkin puolueet ovat siirtyneet maatalouspolitiikassa keskustan linjoille. Viljelijöiden puolestapuhujia ei ole koskaan liikaa.
Keskusta ei yksin pysty ratkaisemaan tuottajien ongelmia. Siksi muista puolueista saatava tuki on elintärkeä maatalouden ongelmien ratkaisemisessa.
TUOTTAJIEN taloudellisen ahdingon kohentamiseen on olemassa nopea ja yksinkertainen tapa. Tuottajien pitää saada suurempi osuus ruokatuotteen loppuhinnasta. Nyt hinta on kohtuuttoman pieni verrattuna esimerkiksi kauppaketjujen ottamaan siivuun.
Tilanne on tuottajien kannalta rujo. Samaan aikaan kun kauppaketjut tekevät ennätystuloksia, tuottajat elävät syvässä taloudellisessa ahdingossa.
Tuottajien suuttumusta on helppo ymmärtää. Tuotonjako ei ole reilu millään mittapuulla.
Vaikka hallitus myönsi keväällä maataloustuottajille historiansa suurimman yksittäisen kriisituen, tilanne tiloilla on edelleen kriittinen.
Hallituksen tukipaketit eivät kuitenkaan ratkaise itse ongelmaa. Ne tuovat helpotusta vain akuuttiin kriisiin.
Suuret kauppaketjut ovat maataloustuottajien kustannuskriisin ratkaisemisessa ratkaisevassa roolissa. Pelkkä myötätunto tuottajia kohtaan ei enää riitä. Nyt tarvitaan selkeitä päätöksiä tuottajien taloudellisen aseman kohentamiseksi.