Suomi on maailman huipulla, eikä sitä asemaa saa tuhota
Suomi listattiin ”maailman onnellisimmaksi maaksi” taas viime vuodelta, neljättä kertaa peräkkäin.
”Finland Again is the Happiest Country in the World”, kertoi World Happiness Report 2021.
Perässä tulivat Islanti, Tanska, Sveitsi, Hollanti, Ruotsi ja muut 148 listauksessa mukana ollutta maata.
Voiko olla muuta selitystä, kuin että suomalaisten asioita on hoidettu hyvin? Päättäjät ovat tehneet oikeita ratkaisuja, viranomaiset ovat panneet niitä asiallisella tavalla toimeen, ja kansalaiset ovat luottaneet hallintoonsa.
TÄLLAISET tiedot vievät populistien puheilta terää.
Tuloksia kyllä ivataan, niistä saivarrellaan ja esitetään ”en usko”-arvioita. Mutta eivät puheet raporttia muuta.
Suomi on maailman huipulla. Vaikka kaikki asiat eivät ole sataprosenttisesti, yleisesti ottaen ne ovat paremmin kuin missään muualla. Niin suomalaisten ylivoimainen enemmistö ajattelee.
Tärkeämpää onkin keskustella siitä, miten säilytämme huippusijoituksemme.
Eikö silloin luonnollinen arvio ole, että on jatkettava politiikkaa, joka pitää Suomen ykkösenä?
Politiikkaa, joka huolehtii tasa-arvosta ja koko Suomesta, turvallisuudesta ja terveydestä, työstä ja toimeentulosta, perheistä ja koulutuksesta ja kaikesta siitä hyvästä, mitä meillä on nyt ollut.
Kaikkien puolueiden vastuulla on säilyttää politiikan meno sellaisena, että siihen voi osallistua mieltään pahoittamatta.
PAHINTA olisi, jos Suomi muuttuisi populismin tai epärealististen ideologioiden temmellyskentäksi.
Tästäkin kamppaillaan kesäkuun vaaleissa.
Suuri osa suomalaisten onnellisuutta luodaan kotiseudulla. Kotikunnan asioiden hoito onkin avainasemassa myös kansakuntien välisessä kilpailussa.
Keskustalla on ollut paikallisessa asiainhoidossa suuri vastuu. Onnellisuusraportin valossa työstä on selvitty hyvin. Ja mitä suurempi on keskustan voima, sitä varmemmin jatkuu vakaa kehitys.
Ehdokkaaksi voi vielä ilmoittautua, ja ehdokkaita voi vielä kysyä. Hyvä ehdokasasetelma on osa kansanvaltaa.
KUNNALLISPOLITIIKKA on valitettavasti muuttunut. Luottamustoimessa joutuu toisinaan kestämään siivottomuuksiakin. Moni ei halua lähteä siksi edes ehdolle.
Kuntatutkija Jenni Airaksinen onkin huolissaan siitä, että demokratia heikentyy, jos ehdokkaaksi ei asetuta häirinnän tai sen uhan vuoksi (Yle uutiset 26.3.).
Huoli tunnetaan joka kunnassa. Pahimmillaan se näkyy Pelkosenniemellä, missä koko vaalit ovat vaarassa. Ehdokkaita ei tahdo löytyä edes valittavien määrää.
Hyvä keskustelukulttuuri ja sivistyneet käytöstavat ovat osa kansanvaltaa. Ne ovat olleet myös osa Suomen menestystä. Kaikkien puolueiden vastuulla on säilyttää politiikan meno sellaisena, että siihen voi osallistua mieltään pahoittamatta.
Silläkin tavoin pidämme Suomen huipulla.