Suomi menestyi taas mainiosti, mutta on vielä tekemistä, keskustassakin
Naisten elämänlaatu Suomessa on kolmanneksi paras maailmassa, kertoo laaja kansainvälinen tutkimus. Silti jokainen osaa nimetä parannuskohteita meilläkin.
Yhdysvaltalaisen ja norjalaisen tutkimusinstituutin yhteistyössä tekemä tutkimus selvitti muun muassa naisten taloudellista, sosiaalista ja poliittista tasa-arvoa, tutki lakeja ja arvioi naisten yleistä turvallisuutta, kertoo HS (23.10.).
Mukana oli 167 maata. Kärkisijoilla olivat tutut nimet: Norja, Sveitsi ja Suomi yhdessä Tanskan kanssa. Muut kärkikymmenikköön kuuluvat olivat Islanti, Itävalta, Britannia, Luxemburg, Hollanti ja Ruotsi.
Vielä parempaan pitäisi kuitenkin Suomessakin pystyä.
Yksi ongelmamme on päätöksenteon huipulla. Naisten tie sinne on jyrkempi. Puhutaan ”lasikatosta”, mikä kuvaa näkymättömiä, sukupuolesta johtuvia esteitä.
Miehiä arvostavat asenteet pesivät varsinkin talouselämässä. Keskijohtoon nainen kelpaa jo hyvin, mutta sitten lasikatto siintää tiellä.
Tästä uutisoidaan vähän väliä. Naisia on vain vähän pörssiyhtiöiden hallituksissa ja yhtiöiden tärkeimmillä paikoilla. Vuorineuvoksen arvonimi on myönnetty runsaalle 300 suomalaiselle, joista vain kaksi on ollut naisia.
Yhteiskuntaelämän huippukin on miesvaltainen. Yksi nainen on ollut presidenttinä, ja vain kaksi naista pääministerinä.
Johtopäätös on selvä: Naisten mahdollisimman tasa-arvoinen mukanaolo myös yhteiskunnallisessa ja taloudellisessa päätöksenteossa tuottaa parasta politiikkaa.
Arvostelu torjutaan väittämällä, että kyse ei ole miehistä tai naisista vaan henkilön ominaisuuksista. Että muka valitaan paras, ei sukupuolta.
Niin tietysti pitäisi ollakin. Kumma vain, että sattumoisin miehet ovat juuri ylimmillä portailla niin huikean paljon parempia.
Hyvä – tai huono – esimerkki on media. Naiset ovat hyvin edustettuina alemmissa tehtävissä, mutta esimerkiksi ykköspäätoimittajina heitä on vain vähän niissäkin viestimissä, jotka pitävät itseään tasa-arvon puolestapuhujina.
Suomenmaakin sopii mainita. Sillä on ollut satakymmenvuotisen historiansa aikana 14 ”vastaavaa” toimittajaa tai päätoimittajaa, kaikki miehiä. Sama koskee myös Suomenmaan taloudenhoitajia ja toimitusjohtajia.
Heitä on ollut 20, kaikki miehiä.
Yleisesti ottaen keskusta näyttää kuitenkin hyvää esimerkkiä. Asenteet ovat muuttuneet yllättävänkin nopeasti niistä ajoista, jolloin naiset kelpasivat lähinnä sihteereiksi, ja juuri heidän odotettiin keittävän kokouskahvit.
Totta puhuen naiset keittävät yhä kahvit ja ovat sihteereinäkin. Mutta he sopivat jo puheenjohtajiksikin. Miehet vain ovat keittiön ja sihteerin osaamisalueilla jämähtäneet ihan paikoilleen.
Niinpä Katri Kulmuni johtaa nyt puoluetta ja hänen tukenaan puoluejohdossa on kaksi naista ja kaksi miestä. Eduskuntaryhmän puheenjohtajistossakin on yksi mies ja kaksi naista.
Puolueen eduskuntaryhmä on tosin hyvin miesvaltainen. Naisia on kymmenen, miehiä 21. Suhde juontanee asenteisiin mutta myös osittain epäonnistuneeseen ja vanhanaikaiseen ehdokasasetteluun, mikä on suosinut miehiä.
Maailman eturivin maat ovat kärjessä myös tässä tutkimuksessa. Johtopäätös onkin selvä: Naisten mahdollisimman tasa-arvoinen mukanaolo myös yhteiskunnallisessa ja taloudellisessa päätöksenteossa tuottaa parasta politiikkaa.
Silloin kansakunnan voimavarat ovat täydessä käytössä.
Huonoiten sijoittuvat ne maat, joissa uskonnollisista, perinteellisistä tai vain miehen itserakkautta ylläpitävistä syistä naiset pidetään yhteiskunnallisen elämän ja taloudellisen päätöksenteon ulkopuolella.
Silloin kansakunta käyttää vain puolta voimavaroistaan.