Suomi ei kaipaa eläkesotaa
Eläkeläisten puolesta on käyty monta taistoa ja tiukkaa edunvalvontaa on syytä jatkaa, mutta suurta eläkesotaa Suomi ei nyt kaipaa.
Taru maksetuista eläkkeistä elää. Työeläkerahastot ovat hyvä pohja kestävälle eläkejärjestelmälle, mutta ilman nykypolven veronmaksajien ja tulevien eläkeläisten panosta eläkejärjestelmä ei toimisi. Palkansaajat ja työnantajat maksavat neljä viidesosaa eläkkeistä (HS 3.12.).
Työeläkejärjestelmä luotiin puoli vuosisataa sitten. Sen kestävyyttä on parannettu moneen otteeseen.
Kansaneläkejärjestelmä on sitäkin vanhempi turvaverkko, joka on jäänyt täydentäväksi ja korvaavaksi niiden osalta, jotka eivät yllä riittävästi tai ollenkaan työeläke-etuihin.
Ay-liikkeen vahvasti hallitsema työeläkelobby on pitänyt yllä katteetonta mainoslausetta maksetuista eläkkeistä. Uskomuksella on puolustettu näennäiseen kilpailuun perustuvaa päällekkäistä työeläkejärjestelmää. Järjestelmässä on turhan monta raskasta hallintoa ja kulutekijää.
Työeläkelobby on pitänyt yllä katteetonta mainoslausetta maksetuista eläkkeistä.
Vaikka puhe kestävyysvajeesta on sekin vääntynyt kovassa käytössä eräänlaiseksi hokemaksi, pitkän jänteen kestävyys on sitä, mitä Suomen kansantalous kipeästi kaipaa.
Eläkejärjestelmä on joko osa ongelmaa tai sen ratkaisua. Ratkaisukeskeisyyden pitää olla eläkepolitiikan ohjenuora. Onneksi Suomen eläkejärjestelmä ei, vastatakseen haasteeseen, kaipaa mitään perusremonttia. Työeläkkeiden rahoituksen rakenne kestää nykytietämyksellä hahmotetun eläkepolitiikan.
Tulevat polvet joutuvat varautumaan vähintään nykytasoisiin eläkemaksuihin ja rajallisiin eläke-etuihin, mutta puheille eläketurvan romahduksesta tulevaisuudessa ei ole katetta. Se on turhaa pelottelua ja pessimismiä.
Eläketurvan aukkoja on paikattava ja pienten eläkkeiden mukanaan tuomaa köyhyyttä on torjuttava, mutta suureen eläkesotaan ei ole aihetta eikä varaa.