Suomessa näyttää nyt olevan vain keskisuuria puolueita, ja tämä panee niiden yhteistyökyvyn politiikan keskiöön
Viime aikojen mielipidetiedustelut kertovat, kuinka Suomessa on neljä tai jopa viisi keskisuurta puoluetta, joiden kannatussijoitukset vaihtelevat.
Vain yksi puolue, SDP, nousi yli 20 prosentin eikä toiseksi suosituimmaksi noteeratun (perussuomalaiset) ja neljännen (keskusta) ero ollut kuin viitisen prosenttiyksikköä.
Nykyisin ei oikeastaan voidakaan puhua ”suurista puolueista”. Sen sijaan meillä on liuta keskisuuria ja muutamia pieniä puolueita.
Puolueiden kannatusturbulenssia voi kuvata myös muistuttamalla, että parin vuoden aikana kolme eri puoluetta on pitänyt hallussaan mielipidetiedustelun ykköspaikkaa.
Senkin voi todeta, että nyt suosituimman eli SDP:n kannatuskin on jokseenkin huteralla pohjalla. Eihän ole kulunut kuin muutama kuukausi siitä, kun sen gallupkannatus oli vain 13,9 prosenttia (marraskuu 2019/ Taloustutkimus).
Niinpä puolueiden on tehtävä laajaa yhteistyötä hallituksissa. Mikään puolue ei voi päättää yksin. Tarvitaan monen puolueen yhteistyötä – ja sillä on aina hintansa, kaikenlaisissa hallitusyhdistelmissä.
Tämä kun keskustassakin ymmärrettäisiin laajasti, arvostelu vaimenisi.
KANNATUKSIA heiluttaa eniten julkisuus, monin eri tavoin. Sekä myönteinen että kielteinen julkisuus näkyvät heti mielipidemittauksissa.
Media on niin hanakka, että virheet ja mokat tuomitaan aina. Tätä on saatu todistaa taas keskustassa – ja muissakin puolueissa. Virheitä on siis vältettävä, viimeiseen asti. Mihinkään sellaiseen ei pidä ryhtyä, mikä haiskahtaa.
Myönteinen julkisuus voi puolestaan olla sattuman kauppaa. Oppositiossa olo ei merkitse automaattisesti kannatuksen kasvua eikä hallitusyhteistyö sen menetystä.
Tämän kaiken hoksaaminen voi hieman helpottaa keskustan tuskaa. Nopeita temppuja kannatuksen kohentamiseksi ei ole. On siis paneuduttava siihen, mikä on politiikassa keskeistä:
On hoidettava ihmisten ja isänmaan asioita, vaikkapa Matti Vanhasen tapaan.
SE on varmaa, että mitä yhtenäisempi keskusta on, sitä parempi tulevaisuus sillä on edessään. Uudet kannattajat karsastavat eripuran ja riitelyn leimaamaa puoluetta – ja karkottaa alituinen ja jatkuva kädenvääntö entisiäkin.
Keskustan perinteeseen on tosin kuulunut, että ”lopuksi haukuttiin herrat”.
Mutta tähän perinteeseen on kuulunut myös toinen pykälä. Sen mukaan heikkoina hetkinä tuetaan omia johtajia, yhtenä miehenä ja naisena.
Tätäkään pykälää ei kannata unohtaa, vaikka herrojen haukkuminen onkin paljon helpompaa.