Suomen etu vaatii ilmastonmuutoksen tehokasta torjuntaa
Hallitustenvälinen ilmastonmuutospaneeli IPCC julkisti maanantaina uusimman raporttinsa, jonka sanoma oli entistä selvempi. Maapallo lämpenee nopeasti ihmisen toiminnan vuoksi, ja kasvihuonepäästöjen rajoittamisella on kiire.
Vielä muutama vuosi sitten jotkut vakavastikin otettavat tahot kiistivät koko ilmastonmuutoksen. Jos ilmaston lämpeneminen myönnettiin, saatettiin kieltää ihmisen toiminnan vaikutus siihen.
Nämä soraäänet ovat selvästi vähentyneet tutkimuksen etenemisen myötä. IPCC:n raportti löi nyt entistä täsmällisimpiä lukuja pöytään. Maapallon lämpötila on noussut 1,1 astetta esiteolliseen aikaan verrattuna, ja tämä nousu johtuu lähes kokonaan ihmisen toiminnasta.
ILMASTOKRIITIKOT ovatkin joutuneet Suomessakin vetäytymään seuraavalle puolustuslinjalle. Nyt heidän keskeinen väitteensä on, että Suomen ei kannata tehdä mitään toimia ilmastonmuutoksen hidastamiseksi, jos suuremmat saastuttajat eivät tee.
Tämä argumentti kaatuu omaan mahdottomuuteensa. Jos kaikki muut maat toimisivat samalla tavalla, kukaan ei tekisi mitään. Ilmastokriisi kärjistyisi kohtalokkaalla tavalla.
Kriitikoiden väitteissä on toki astevaihtelua. Monet sanovat, ettei Suomen toimilla ole merkitystä, koska maailman suurin saastuttaja Kiina vain jatkaa hiilen tupruttamista ilmakehään.
Tässä väitteessä on jo hiven järkeäkin. Kiinan päästöt ovat maailman suurimmat, eivätkä ne ole vielä kääntyneet laskuun, päinvastoin. Maa rakentaa edelleen uusia hiilivoimaloita.
Kannattaa kuitenkin muistaa, että Kiina on julkaissut varsin kunnianhimoisen ohjelman päästöjen vähentämiseksi. Presidentti Xi Jinping lupasi viime syksynä YK:n yleiskokouksessa, että maa saavuttaa hiilineutraaliuden vuoteen 2060 mennessä.
Kiinalaiseen kulttuuriin kuuluu ylipäätään kyky ajatella asioita pidemmällä tähtäimellä kuin neljän vuoden vaalisyklillä, joka rytmittää päätöksentekoa läntisissä demokratioissa.
Onkin täysi syy luottaa siihen, että Kiina kääntää oman etunsa vuoksi päästönsä laskuun. Kärsiihän maa ilmastonmuutoksen seurauksista vähintään yhtä paljon kuin muutkin maat.
Ilmastonmuutoksessa Suomi ei kuitenkaan ole saari. Olemme samassa veneessä tai oikeastaan vielä pahemmassa aallokossa kuin monet muut maat.
POLIITTISEN päätöksenteon valtavirta tukee nyt kaikkialla ilmastonmuutoksen torjuntaa. Suomessa IPCC:n uusi raportti synnytti jo varsin konkreettista keskustelua.
Esimerkiksi sopii maatalousministeri Jari Lepän (kesk.) muistutus siitä, että ilmastonmuutos merkitsee erityisen suurta haastetta juuri maataloudelle. Ilmasto lämpenee nopeimmin maapallon äärialueilla, joihin Suomi kuuluu.
Lepän mukaan suomalaisen maatalouden pitää sekä sopeutua muutokseen että pyrkiä hidastamaan sitä omilla toimillaan. Se tarkoittaa esimerkiksi hiilen sitomista maahan erilaisin keinoin.
MTK:n puheenjohtaja Juha Marttila on arvioinut tilannetta samaan tapaan kuin Leppä. Viimeksi vihreiden ympäristöministeri Krista Mikkonen kiirehti sellaisten viljelymenetelmien kehittämistä, jotka sekä vähentäisivät päästöjä että turvaisivat viljelyn kannattavuuden.
PALJON käytetyn sanonnan mukaan Suomi on saari kaukana pohjoisessa. Sanonta kuvaa sitä, että ulkomaanvienti vaatii korkeampia kuljetuskustannuksia kuin vaikkapa keskieurooppalaisten kilpailijamaiden vienti.
Ilmastonmuutoksessa Suomi ei kuitenkaan ole saari. Olemme samassa veneessä tai oikeastaan vielä pahemmassa aallokossa kuin monet muut maat.
Siksi myös Suomen pitää toteuttaa määrätietoisia toimia päästöjen vähentämiseksi. Mikä parasta, niiden kehittäminen avaa myös uusia viennin mahdollisuuksia. Päästöjä vähentävillä ratkaisuilla on nyt kova kysyntä kaikkialla maailmassa.
Siksi ei kannattaisi enää haaskata aikaa turhanpäiväiseen jurnutukseen siitä, kannattaako meidän tehdä mitään, jos muut eivät tee. Muut tekevät, ja siinä tekemisessä kannattaa olla eturintamassa.