Sipilän tapaus voi nostaa puolue-etujen ajamista hallituspolitiikassa
Tietokirjailija Risto Uimonen julkisti maanantaina kirjansa ”Tulos tai ulos” Juha Sipilän pääministerikaudesta.
Kirja perustuu julkisiin lähteisiin ja moniin haastatteluihin. Neljän vuoden aikana hän haastatteli usein myös pääministeri Sipilää.
Kirjassa onkin paljon uusia tietoja Sipilän pääministerikaudesta.
Esimerkiksi sopii Sipilän tekstari Uimoselle huhtikuussa 2018, vuosi ennen eduskuntavaaleja. Siinä hän kertoi eroavansa keskustan puheenjohtajan paikalta ja jäävänsä pois hallituksesta, jos keskusta ei ole suurin puolue vaalien jälkeen.
Kirjan kiinnostavinta antia on pohdinta yhteisen edun ja puolue-edun suhteesta.
Sipilä kertoi ennen 2015 eduskuntavaaleja selvästi tavoitteensa äänestäjille. Hän lupasi laittaa Suomen kuntoon, mikä edellytti kovia säästöpäätöksiä ja toimenpiteitä talouden kilpailukyvyn palauttamiseksi.
Sipilä sai äänestäjiltä valtakirjan ja toteutti ohjelmansa. Hän sai läpi neljä viidestä keskeisestä tavoitteestaan.
Sipilän kovin saavutus oli työllisyysasteen nousu reilusti yli 72 prosentin, mihin kukaan niin sanottu asiantuntija ei uskonut vielä vaalikauden puolivälissä.
Äänestäjät ”palkitsivat” Sipilän keskustan historian pahimmalla vaalitappiolla. Puolue menetti kahdeksantoista kansanedustajaa ja ääniosuus putosi 7,3 prosenttiyksikköä.
Tuoreesta politiikan uudistajasta tuli neljän vuoden raastavan julkisuuden seurauksena äänestäjien silmissä omia ja perheen taskuja valtion rahoilla täyttävä, köyhiä kyykyttävä öykkäri.
Uimonen kertaa Sipilän imagon rapautumiseen johtaneet tapahtumat. Jälkikäteen ajatellen käännekohdaksi nousi sähköpostien lähettely Ylen toimittajalle syksyllä 2016.
Yle-kohun jälkeen Sipilästä tuli vapaata riistaa. Monet toimitukset sosiaalisesta mediasta puhumattakaan ryhtyivät moukaroimaan Sipilän integriteettiä tuhoisin seurauksin.
Sipilän imagon tuhoutuminen ei tietenkään selitä kokonaan keskustan tappiota.
Uimosen kirja herättää kysymyksen, tekikö Sipilä virheen asettaessaan yhteisen edun niin selkeästi oman puolueensa edun edelle. Hän uskoi viimeiseen saakka, että äänestäjät palkitsisivat lopulta Suomen talouden kuntoon laittamisen.
Sipilän esimerkki vaikuttaa varmasti nykyiseen poliitikkopolveen. Se voi johtaa siihen, että hallituksessakin ajetaan puolue-etuja ajetaan tarmokkaammin kuin yhteistä etua.
Ainakin Antti Rinne on ottanut opiksi edeltäjänsä kohtalosta.
Tämä kesä saattaa olla jo ensimmäinen esimerkki siitä, että Sipilästä on otettu opiksi. Hallituspuolueiden keskinäiset kiistat ovat saaneet enemmän näkyvyyttä kuin hallituksen ja opposition väittely.
Ainakin Antti Rinne on ottanut opiksi edeltäjänsä kohtalosta. Julkisuudessa hän näyttäytyy edelleen pikemminkin vaalitaistelua käyvältä SDP:n puheenjohtajalta kuin viiden puolueen näkemyksiä sovittelevalta pääministeriltä.
Mitä tämä puolue-etujen korostaminen vaikuttaa yhteisten asioiden hoitoon, jää nähtäväksi.
Tällä menolla tasavallan presidentti jää kansalaisten silmissä ainoaksi poliittiseksi instituutioksi, joka keskittyy yhteisen edun ajamiseen puolue-etujen sijasta.