Sipilä ja Berner liian helppoja selityksiä keskustan tappiolle

Pääkirjoitus

Maaseudun Tulevaisuus julkaisi torstaina uutisen, jossa useat keskustalaiset arvostelivat rajusti puheenjohtaja Juha Sipilää ja hänen johtamistyyliään.

MT oli haastatellut keskustan entisiä ja nykyisiä kansanedustajia ja muita puoluevaikuttajia, jotka esiintyivät jutussa nimettömänä.

Arvostelijoiden mukaan Sipilä vähätteli viime kaudella eduskuntaryhmää, ei kestänyt arvostelua ja lakkasi tervehtimästä, jos joku rohkeni esittää kritiikkiä.

Kriitikkojen mielestä Sipilä väheksyi pääministerinä aluepolitiikkaa ja pienituloisten asioiden hoitamista.

Yhtenä Sipilän virheenä mainittiin tuki Anne Bernerille, jonka Sipilä nosti liikenne- ja viestintäministeriksi.

Erään haastatellun mielestä keskusta harjoitti viime kaudella liian oikeistolaista politiikkaa, joka tiivistyi Berneriin. Berner on tämän mukaan suurin syy keskustan nykyiseen ahdinkoon.

Kriitikkojen mielestä Sipilän olisi pitänyt erota heti vaalitappion jälkeen ja jättää hallitusneuvottelut muiden hoidettavaksi.

Jutussa paheksuttiin sitäkin, että Sipilä aikoo tehdä ehdotukset keskustan ministereistä.

Sopii kysyä, miksi kukaan silloinen kansanedustaja ei saanut suutaan auki siinä valintakokouksessa toukokuussa 2015, jossa Sipilä esitti ministerilistansa.

Keskustelua varmasti tarvitaan rajun vaalitappion jälkeen. Sen käymistä kuitenkin vaikeuttaa, jos henkilöt eivät esiinny omilla nimillään.

Arvostelu on myös jälkijättöistä. Sopii kysyä, miksi kukaan silloinen kansanedustaja ei saanut suutaan auki siinä valintakokouksessa toukokuussa 2015, jossa Sipilä esitti ministerilistansa.

Hän pohjusti vielä esitystään pyytämällä kansanedustajilta kirjalliset ehdotukset ministereistä.

Sipilä on neljän vuoden aikana ollut paikalla ryhmäkokouksissa aina, kun pääministerin virkatehtävät ovat sallineet.

Kritiikin esittämiselle on ollut riittävästi mahdollisuuksia.

Arvostelua voi verrata vuosiin 1991-1995, jolloin Esko Aho toimi pääministerinä pahan talouslaman oloissa.

Häntäkin arvosteltiin pitkälti samoilla perusteilla kuin Sipilää nyt. Aho saattoi hermostua ryhmäkokouksissa jopa ministeritovereilleen.

Matti Vanhastakin arvosteltiin monesti eduskuntaryhmässä kovakorvaisuudesta ryhmän toiveille. Vanhanen oli kuitenkin varustettu sellaisilla lehmänhermoilla, ettei hän koskaan hermostunut kokouksissa.

Mitä taas Sipilän lähtöön tulee, se tapahtuu nopeimmalla mahdollisella aikataululla. Ylimääräinen puoluekokous on sitä varten kutsuttu koolle syyskuussa.

Menettely on varsin poikkeuksellinen puolueen historiassa. Edellisen kerran siihen turvauduttiin vuonna 2003, kun pääministeri Anneli Jäätteenmäki joutui eroamaan.

Sijaisen nimeäminen hallitusneuvotteluihin olisi varsin keinotekoista.

Sipilä on myös vähiten jäävi tekemään ehdotuksia ministereistä. Jonkunhan on ehdotukset tehtävä. Valintakokous sitten joko hyväksyy tai hylkää esitykset.

Vaalitappio on liian helppo laittaa Sipilän ja Bernerin syyksi.

Jos se olisi oikea selitys, kannatuksen pitäisi alkaa nousta välittömästi sen jälkeen kun uusi hallitus on nimitetty. Nimittäin kummankin  ministeriura päättyy hyvin suurella varmuudella sinä päivänä.

Syyt keskustan ahdinkoon ovat syvemmällä.

Esimerkiksi aluekehityksen suunta kääntyi Sipilän kaudella.

Työttömyys väheni ja työpaikat lisääntyivät kaikissa maakunnissa, myös keskustan vahvoilla kannatusalueilla.

Nyt parjattu Anne Berner junaili satojen miljoonien uuden rahoituksen maakuntien tärkeisiin liikennehankkeisiin.

Tämä ei keskustaa vaaleissa auttanut, vaan ääniä meni muun muassa perussuomalaisille, jotka eivät edes yrittäneet esiintyä aluepolitiikan puolustajina.

Sipilän ja Bernerin haukkumisella ei saada muuta aikaan kuin varmistetaan se, että keskustan ei kannata jatkossa kysellä menestyviä yrittäjiä ehdokkaiksi vaaleihin.