Puolueilla on eroa – myös historiankirjoituksessa
Suomen itsenäisyyden juhlavuosi ja sisällissodan muistovuosi ovat paljastaneet eroja suurten puolueiden tavassa käsitellä omaa historiaansa, erityisesti vuoden 1918 tapahtumia.
SDP ja Maalaisliitto olivat merkittäviä eduskuntapuolueita jo sata vuotta sitten. Kansallinen Kokoomus perustettiin vasta joulukuussa 1918. Se kokosi monarkian kannattajat Suomalaisesta puolueesta ja nuorsuomalaisista saman katon alle.
Keskusta on käsitellyt vuosien 1917–1918 tapahtumia monissa tilaisuuksissa. Viimeksi asiaan tarttui puheenjohtaja Juha Sipilä Sotkamon puoluekokouksen pääjuhlassa viime sunnuntaina.
Sipilä nosti esille Santeri Alkion ja Kyösti Kallion roolin. Alkion ja maalaisliiton eduskuntaryhmän sovittelu SDP:n kanssa johti 15.11.1917 siihen, että eduskunta julistautui ylimmän vallan haltijaksi ja hyväksyi vielä samana yönä kunnallislait ja lain kahdeksan tunnin työajasta.
Vielä samana yönä sosialistit päättivät jo kertaalleen käynnistää vallankumouksen, mutta peruivat hankkeen pari tuntia myöhemmin. Ilmeisesti Alkion sovittelu vaikutti hankkeen lykkääntymiseen tammikuun lopulle.
Senaattori Kyösti Kallio puhui heti sisällissodan päättymisen jälkeen kansallisen sovinnon puolesta Nivalan kirkossa 5.5.1918. Tämän puheen merkkipäivän juhlaan osallistuivat tänä vuonna sekä tasavallan presidentti Sauli Niinistö että pääministeri Juha Sipilä.
Näin Rinne sivuutti SDP:n roolin sisällissodan synnyssä. Puolueessa käytiin sata vuotta sitten raju valtataistelu, joka päättyi vallankumouksen kannattajien voittoon.
SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne käsitteli sisällissotaa vappupuheessaan. Rinteen puheen avainlause ansaitsee tulla siteeratuksi:
”Epätoivo, epäoikeudenmukaisuuden kokemus, näköalattomuus ja kykenemättömyys vaikuttaa asioihin synnyttivät vuoden 1917 aikana niin suurta katkeruutta ja vihaa, että ihmiset tarttuivat aseisiin – muuttaakseen tilannetta.”
Näin Rinne sivuutti SDP:n roolin sisällissodan synnyssä. Puolueessa käytiin sata vuotta sitten raju valtataistelu, joka päättyi vallankumouksen kannattajien voittoon.
Kansanedustaja Erkki Tuomioja käsitteli asiaa tasapainoisemmin sisällissodan muistojuhlaseminaarissa Hennalassa 10. toukokuuta. Hän kertasi syyt työväestön tyytymättömyyteen, mutta päätyi myös selviin johtopäätöksiin:
”Siten työväestö ja maalaisköyhälistö pettyivät nopeasti siihen, että eduskunnan säätämät uudistukset jäivät Pietarissa vahvistamatta. Pietarista bolsevikit kuitenkin tarjosivat Suomenkin työväestölle vallankumouksen mallia siihen, miten tämä epätyydyttävä asiantila saataisiin korjatuksi.
Nämä syyt selittävät, mutta eivät oikeuta sitä että Suomessa ajauduttiin kapinaan. Samoin kapinan jälkiselvittelyille summittaisine teloituksineen ja vankileirikurjuuksineen löytyy myös selityksiä, mutta ei oikeutusta.”
Kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo ei ole juuri käsitellyt vuoden 1918 tapahtumia ainakaan julkisuuteen jaetuissa puheenvuorossaan. Tilaisuus siihen tulee viimeistään ensi joulukuussa, kun kokoomuksen perustamisesta tulee kuluneeksi sata vuotta.
Tarvetta historian käsittelylle näyttää olevan sekä SDP:ssä että kokoomuksessa. Tämä kävi ilmi toukokuun lopulla politiikan toimittajien tilaisuudessa, kun Rinne muistutti kokoomuksen vastustaneen peruskoulu-uudistusta 1960-luvulla.
Orpo vastasi viittaamalla SDP:n toimintaan aiemmilla vuosikymmenillä. Rinne suuttui, kun ymmärsi Orpon tarkoittavan vuoden 1918 vallankumousyritystä.
Sekä Rinne että Orpo osallistuivat tammikuussa pidettyyn eduskuntapuolueiden puheenjohtajien yhteistilaisuuteen, jossa sisällissodan muistovuodesta haluttiin tehdä sovinnon ja eheyden muistovuosi. Tammikuun tilaisuuden henki unohtui herroilta yllättävän nopeasti.