Puolueiden rooli presidentinvaaleissa on kaventunut merkittävästi – Vanhasen pitkä kampanja päättyi pettymykseen

Istuva presidentti Sauli Niinistö jyräsi presidentinvaaleissa kilpakumppaninsa jo ensimmäisellä kierroksella. Niinistön voitto oli jopa selvästi ennakoitua suurempi.

Voitto antaa Niinistölle hyvät eväät seuraavalle kaudelle. Niinistön suosio oli poikkeuksellisen vahvaa läpi puoluekentän. Kansalaiset äänestivät lähtökohtaisesti henkilöä, eivät puoluetta.

Puolueiden merkitys presidentinvaaleissa onkin pienentynyt vuosi vuodelta. Puolueet eivät voi ohjata äänestäjiään oman ehdokkaansa taakse samalla tavalla kuin aikaisemmin.

Tämä näkyi erityisesti näissä vaaleissa. Vaikka puolueet yrittivät tehdä parhaansa oman ehdokkaansa puolesta, se ei toiminut toivotulla tavalla.

Niinistön suosiota voi peilata Urho Kekkosen jälkeen presidentiksi valittuun Mauno Koivistoon. Sdp:tä edustanut Koivisto keräsi ääniä kaikista puolueista. Vastaavia ilmiöitä on nähty myöhemminkin presidentinvaaleissa.

Heikko puolueuskollisuus vaikutti näissä vaaleissa erityisesti Matti Vanhasen ja Tuula Haataisen (sd.) kannatukseen.

Puolueiden ei kannata vaalituloksen takia työntää päätä pensaaseen. Ei vaikka tulos olikin surkea.

Tulos on syytä ruotia läpikotaisin, mutta samalla pitää ymmärtää presidentinvaalien erityislaatuinen luonne. Puolueiden on hyväksyttävä, että eivät enää ole samanlaisia kuninkaantekijöitä kuin aikaisemmin.

Sopivaksi katsottua ehdokasta äänestetään puoluekannasta riippumatta. Toinen tosiasia on, että istuva presidentti on aina etulyöntiasemassa muihin ehdokkaisiin verrattuna.

Presidentinvaalien pohjalta ei voi myöskään ennusteita ensi kevään eduskuntavaaleihin. Hyvä tai huono menestys presidentinvaaleissa ei siirry sellaisenaan muihin vaaleihin.

Tällaisia johtopäätöksiä tehdään mielellään silloin, kun oma ehdokas menestyy vaaleissa. Näissä vaaleissa kaikkien muiden ehdokkaiden menestys oli niin heikko, että tällä perusteella on saada nostetta omalle puolueelle.

Matti Vanhanen teki sen, mikä oli tehtävissä.

Keskustan ehdokas Matti Vanhanen teki sen, mikä oli tehtävissä. Ehdokkaalta ei voi enempää vaatia. Yli 350 tilaisuutta vaalikampanjan aikana kertoo ehdokkaan valtavasta sitoutumisesta ja työmäärästä.

Aika ja olosuhteet eivät yksinkertaisesti olleet Vanhasen puolella. Vaativasta tilanteesta huolimatta Vanhanen esiintyi asiantuntevasti ja rauhallisesti kaikissa tenteissä ja tilaisuuksissa.

Vanhasen tyylikäs esiintyminen jatkui myös vaali-iltana. Hän otti tulokseen vastaan nöyrästi, vaikka tulos ei varmasti ollut toivotunlainen.

Vanhasen toiminta vaaleissa ei jättänyt kiviä kenenkään kenkiin – päinvastoin. Kampanjan jälkeen Vanhanen voi palata päivänpolitiikan tekemiseen pystypäin.

Keskustaväki voi laihasta tuloksesta huolimatta olla tyytyväinen ehdokkaaseensa. Sitä, onnistuiko puolue parhaalla tavalla ehdokkaansa kampanjoinnissa, voi pohtia.

Synkkyyteen ei kannata kuitenkaan vaipua. Näissä vaaleissa Niinistön voittaminen olisi ollut äärimmäisen vaikeaa, vaikka ehdokkaan takana olisi ollut maailmanluokan kampanjakoneisto ja pohjattomasti rahaa.