Presidenttikisan kierrokset kasvavat
Presidentinvaalien ehdokasgalleria alkaa olla yhtä tai korkeintaan kahta nimeä vaille valmis sen jälkeen, kun kokoomuksen puoluekokous valitsi viikonvaihteessa Alexander Stubbin ehdokkaakseen.
Vasemmistoliitto nimesi puheenjohtaja Li Anderssonin ehdokkaakseen pari viikkoa sitten.
Eduskuntapuolueista puuttuu enää SDP:n virallinen päätös ehdokkaan valinnasta. Nimi on kyllä jo tiedossa, EU-komissaari Jutta Urpilainen. Muodollinen päätös hänestä tehdään puoluevaltuuston kokouksessa 18.–19. marraskuuta.
Urpilainen lähtee varsin myöhään liikkeelle. Viivästystä on perusteltu vaikeudella irtautua EU:n komissiosta nopeammassa aikataulussa.
Oli syy mikä tahansa, Urpilainen antaa paljon tasoitusta muille ehdokkaille. He ovat kampanjoineet ahkerasti jo kesästä lähtien.
Ehdokkaaksi haluaa myös moninkertainen presidenttiehdokas Paavo Väyrynen, tällä kertaa valitsijayhdistyksen kautta. Nähtäväksi jää, saako hän tarvitun määrän kortteja kasaan.
Vaalitaistelu pääsee kunnolla käyntiin vasta sitten, kun Urpilainen on kisassa mukana.
Mutta jo tähän mennessä vaaliasetelmissa on nähty merkittäviä liikahduksia.
Esimerkiksi Mika Aaltola on ehtinyt kompuroida pahasti. Varsinkin hänen suhtautumisensa mediaan herättää kysymyksiä.
Aaltolan tuntuu olevan vaikea ymmärtää sitä, että media kohtelee häntä nyt presidenttiehdokkaan eikä enää Ukrainan sotaa kommentoivan ulkopolitiikan asiantuntijan roolissa.
Aaltola väitti taannoin Journalistin haastattelussa, että media olisi tarjonnut hänelle myönteistä julkisuutta vastineeksi mainostamisesta. Sittemmin paljastui, että tällaisen vihjauksen olisi esittänyt Espanjan aurinkorannikolla ilmestyvä Fuengirola-lehti.
Rehn kiertää maata ahkerasti ja tilaisuuksien yleisömäärät ovat kasvamaan päin.
Aaltola tuli heittäneeksi hyvin hatarin perustein varjon koko suomalaisen median ylle.
Fuengirola-lehden päätoimittaja Antti Pekkarinen kirjoitti asiasta tavalla, johon ei ole paljon lisättävää:
”Aaltolan puheista tulee väkisin mieleen, että hän on tahallisesti yrittänyt tehdä itsestään pyhimystä ja mustamaalata median käytäntöjä. Kun leimakirves osuu Espanjan Andalusiassa ilmestyvään paikallismediaan, on syytä kysyä, onko Aaltolan suhteellisuudentaju kohdallaan. Herää epäilys, pystyisikö hän presidenttinä näkemään metsää puilta.”
Toivottavasti nämä esimerkit kertovat vain kokemattomuudesta eikä halusta horjuttaa median tapaisten instituutioiden luotettavuutta samaan tapaan kuin populistipoliitikot maailmalla tekevät.
Toinen kiinnostava ilmiö on Pekka Haaviston riskitaktiikka. Hän pyrkii niin tarmokkaasti eroon punavihreän rintaman ehdokkaan leimasta, että äänestäjäkentän vasemmalle laidalle on syntynyt Anderssonin ja Urpilaisen mentävä aukko.
Haavisto pelaa jo vaalien toista kierrosta kurkottamalla keskustaan ja oikealle. Vaarana on, että hän jää kurkotuksessaan tyhjän päälle niin, että toista kierrosta ei tule.
Kansalaisliikkeen ja keskustan ehdokas Olli Rehnin kampanja ei ole ollut julkisuuden kirkkaimmassa valokeilassa. Se etenee kuitenkin nousujohteisesti. Rehn kiertää maata ahkerasti ja tilaisuuksien yleisömäärät ovat kasvamaan päin.
Rehnin kampanja julkisti viime viikolla kampanjan päätunnuksen: Olli Rehn – vakaa kuin kallio.
Kampanja tiivisti hyvin ehdokkaan tärkeimmän vahvuuden:
”Kallio seisoo vakaasti ja varmasti sijoillaan silloinkin, kun ympärillä myrskyää. Aivan kuten presidenttiehdokas Olli Rehn.”
Taidatkos sen selkeämmin sanoa.