Orpon-Purran puukotuslinja on syyllinen, kun terveydenhuollon rahat loppuvat, ei tietenkään sote-uudistus
Jos suurta sote-uudistusta ei olisi lopultakin onnistuttu tekemään viime vaalikaudella, kuntavero olisi taas nousemassa kymmenissä kunnissa, ehkä jopa useimmissa.
Epäoikeudenmukaisuus vain kasvaisi.
Hallituksen propaganda ei saakaan nyt hämätä. Ei sote-uudistus sinänsä rahanmenoja ole lisännyt, palkkaharmonisointia lukuun ottamatta.
Päinvastoin, sote-uudistus vähensi erilaisten toimijoiden määrää yli 200:sta 21:een, mikä jo sinänsä vähensi kuluja.
Palkkojen sovittaminen samalle tasolle on kylläkin suuri menoerä. Mutta se on myös oikeudenmukaisuutta. Samasta työstä kuuluu sama palkka. Palkkaharmonisointi oli siten tarpeellinen osa sote-uudistusta.
Siinä on jotain samaa kuin hoitajien palkankorotuksissakin. Heidän palkkataisteluaan ymmärsi melkein koko kansakunta. Siinä oli oikeudenmukaisuuden kaiku. Mutta sekin näkyy hyvinvointialueiden budjeteissa ja on vain hyväksyttävä.
Ja kaikki me tiedämme, että ikääntyvien määrä kasvaa. Se lisää hoidon tarvetta. Senkin tiedämme, että kun lääkkeet ja hoitomuodot kehittyvät, ne samalla kallistuvat.
Hallitusta korpeaa, että sen pitäisi nyt huolehtia terveydenhuollon menoista. Se ei voi enää sulkea silmiään niiltä kuten ennen. Silloin terveys- ja sairausmenot olivat kuntien huoli, ei valtion.
Päätös oli oikea ja välttämätön. Siitä on pidettävä kiinni.
Nyt hallitus edustaa sitä valtiovaltaa, jolle sairaanhoitopiirien ja muiden sote-alan kuntainliittojen rahoitus siirrettiin eduskunnan päätöksellä. Tästä päätöksestä pitää vastata eikä kiukutella edelliselle hallitukselle.
Sote-kulut syntyvät siitä, että suomalaisten terveyttä ja sairauksia hoidetaan. Joka ainoa puolue vannoi vaalien alla tämän tärkeyttä. Ja joka ainoa puolue julisti olevansa nimenomaan lähipalvelujen puolella.
”Joka kunnassa on oltava oma terveysasema”, ilmoittivatkin kaikki puolueet sen jälkeen, kun keskusta sen ensin sanoi. Kukaan ei uskaltanut olla toista mieltä.
Jos joku puolue ja jotkut poliitikot tekivät tämän ketunhäntä kainalossa, ne tekivät rumasti. Takinkäännös olisi äänestäjien pettämistä.
Turha sanoa, että rahaa ei hyvinvointialueille ole. Onhan sitä panna tunnin junan pääomittamiseenkin 460 miljoonaa, vaikka asiantuntijat eivät näe siinä järkeä. Tai suurituloisten verenkevennyksiin, missä ei ole edes järjen hiventä.
Mutta mikä sitten keinoksi, kun hyvinvointialueilta loppuvat rahat?
Hallituksen on hankittava rahaa lisää. Lainaamalla, nostamalla veroja, myymällä omaisuutta, leikkaamalla jostain muusta, mikä ei ole yhtä elintärkeää…
Turha sanoa, että rahaa ei ole.
Onhan sitä näköjään vaikka panna Turun tunnin junan pääomittamiseen 460 miljoonaa euroa, vaikka asiantuntijoiden suuri enemmistö ei näe siinä järkeä. Tai suurituloisten verenkevennyksiin, missä ei ole edes järjen hiventä.
On hallituksella konstinsa.
Samalla tavoin köyhätkin kunnat olivat vuodesta toiseen joutuneet etsimään rahoituksen sairaanhoitopiiristä kolahtaneelle loppulaskulle, joka oli usein suurempi kuin mihin oli varauduttu.
Siitä ei pidetty koskaan samaa meteliä, vaikka suomalaiset veronmaksajat senkin aina maksoivat.
Kuntavero vaihtelikin aivan käsittämättömän epäoikeudenmukaisesti, ja sote-kulut olivat monissa kunnissa pitkästi yli puolet kaikista kunnan menoista. Kun valtio vastaa sote-kuluista, oikeudenmukaisuus ja kohtuus toteutuvat paljon paremmin.
Totta on, että sote-uudistuksen siirtymävaiheen rahoituslaista tuli liian tiukka. Sen taakse ei kannata kuitenkaan mennä piiloon. On lakeja ennenkin korjattu.
Niin pitää tehdä myös nyt, kun kyse on kansalaisten terveyden- ja sairauksien hoitamisesta.
Sehän on ihan pääasia.