Opposition välikysymys jäi pahasti piippuun
Koronakriisistä keväällä alkanut välirauha hallituksen ja opposition välillä on lopullisesti ohi. Opposition välikysymys hallituksen talous- ja työllisyyspolitiikan hoitamisesta nosti raadollisesti esiin osapuolten väliset erot.
Opposition huoli valtiontalouden tilasta on aiheellinen. Hallitus on joutunut koronakriisin takia ottamaan velkaa miljarditolkulla hillitäkseen pandemian leviämistä ja lievittääkseen siitä aiheutuneita taloudellisia ongelmia.
Hallituksella ei ole ollut näille toimille vaihtoehtoja. Tästä oppositiokin on ollut samaa mieltä. Velkaa on ollut pakko ottaa kansalaisten terveyden ja hyvinvoinnin turvaamiseksi ja yritysten toimintakyvyn säilyttämiseksi.
Opposition järeintä asetta kannattaa jatkossa käyttää vain silloin, kun siihen on oikeasti vahvat perusteet.
Välikysymyksen kritiikki hallituksen korona-ajan talouspoliittista linjaa kohtaan jäikin huteralla pohjalla. Päinvastaisista väitteistä huolimatta oppositiopuolueiden linja olisi ollut sama, jos ne olisivat itse olleet hallituksessa.
Valtiovarainministeri Matti Vanhanen (kesk.) tivasikin välikysymyksen allekirjoittaneilta puolueilta useampaan otteeseen, mitä te olisitte tehneet toisin. Selkeää vastausta tähän kysymykseen ei saatu.
Tämä ei ole ihme. Vaihtoehto hallituksen elvyttävälle talouspolitiikalle on vielä karumpi: massatyöttömyys ja konkurssiaalto. Tätä tuskin haluaa yksikään puolue tai kansanedustaja.
Opposition perimmäinen tavoite on kaataa hallitus välikysymyksen avulla. Enemmistöhallituksen kaataminen välikysymyksen kautta on lähinnä toiveajattelua.
Syksyn ensimmäisen välikysymyksen tärkein tavoite oppositiolla olikin nostaa omaa profiiliaan. Kokoomuksen, perussuomalaisten ja kristillisen yhteinen välikysymys jäi tältä osin suutariksi.
Hallituspuolueiden edustajat jättivät omalla vyörytyksellään opposition edustajat pahasti alakynteen. Keskustelun seurauksena oppositio voi heittää romukoppaan toiveet välikysymyksen myönteisestä mediajulkisuudesta ja oman poliittisen vaihtoehdon kirkastumisesta kansalaisten silmissä.
Opposition järeintä asetta kannattaa jatkossa käyttää vain silloin, kun siihen on oikeasti vahvat perusteet. Muuten käy niin kuin nyt kävi – alkuperäinen tavoite voi kääntyä pahasti itseään vastaan.