Oltiinpa taas Euroopan parhaita
Itsenäisyyspäivän aikaan on mukava huomata, että Suomi on ollut tänä vuonna Euroopan paras maa asua.
Näin arvioi arvostettu uutistoimisto Bloomberg listauksessaan, jonka otsikko on ”Parhaat ja pahimmat olinpaikat koronaviruksen aikaan”.
Listaus pani maat järjestykseen sen mukaan, kuinka vähäisinä ne ovat onnistuneet pitämään koronaviruksen vauriot yhteiskunnalle. Mittareita oli kymmenen.
Suomi oli Euroopan paras. Koko maailmassakin on vain neljä Suomea parempaa maata kilvassa, jota voi pitää kuninkuuslajina.
Suomen edelle menivät Uusi-Seelanti, Japani, Taiwan ja Etelä-Korea. Norja oli Suomen jälkeen kuudes ja Tanska yhdeksäs. Euroopan maista 20 joukkoon listattiin myös Saksa (14.), Ruotsi (16.) ja Irlanti (20).
HYVÄ Suomi! Olet menestynyt taas. Etkä ollenkaan ensimmäistä kertaa. Palkintokaappisi on pullollaan mitaleita.
Jo meidän pitäisi uskoa itsekin eikä vähätellä, arvostella alituiseen, kiistää ja väittää tuloksia paikkaansa pitämättömiksi.
Euroopan paras paikka asua, siis. On tällaista menestystä voitu ennakoidakin. Mediat ovat kertoneet, kuinka kotimaahan tultiin kipin kapin, kun pandemia iski.
Täytyy siis olla niin, että vastuussa olleet ovat tehneet hyvää politiikkaa, ja kansalaiset ovat toimineet yhteisen edun mukaisesti. Vertailut kertovat tämän vastaansanomattomasti. Eihän jatkuva menestys kaikissa vertailuissa olisi mahdollista. Muun uskottelu on tahallista mustamaalausta ja epäisänmaallista vääristelyä.
Jatkakaamme vielä samalla linjalla, vaikka kuinka hankalalta tuntuisi. Kyllä me sen viruksen nujerramme.
Suomi on Euroopan paras paikka asua, siis. On tällaista menestystä voitu ennakoidakin. Mediat ovat kertoneet, kuinka kotimaahan tultiin kipin kapin, kun pandemia iski.
MENESTYKSEN takaa löytyy suomalainen resepti:
Tietoon perustuva politiikka, missä viranomaiset ja asiantuntijat ovat tehneet hyvää valmistelutyötä ja päätöksentekijät oikeita ratkaisuja.
Sama toimintatapa on ollut Suomen menestyksen tekijä yleisemminkin. Suomessa on arvostettu koulutusta, sivistystä ja kansanvaltaa.
Syrjäisintä kolkkaa myöten on suomalaislapselle haluttu antaa mahdollisuus opiskella ja oppia niin pitkälle kuin oma pää ja omat halut vievät. Ja asioista on päätetty yhdessä, usein laajaa yhteisymmärrystä hakien.
Tästä on pidettävä kiinni. Koulutusta ja sivistystä on muistettava korostaa niin juhlapuheissa kuin käytännön teoissakin. Ja sivistykseen kuuluu myös demokratia, jossa erilaiset näkemykset otetaan huomioon riehumatta ja öykkäröimättä.
Tämän tunnustaminen merkitsee myös pitkää nenää huuhaa-politikoinnille, jota maailmalla liikkuu yhä julkeammin. Sitä ei kannata kuunnella. Se syntyy katkeruudesta ja ajattelemattomuudesta.
Sitäkin vastaan parhaita lääkkeitä ovat tieto ja sivistys sekä ymmärrys siitä, mitä kansanvalta tarkoittaa.