Median pitää uskaltaa kritisoida myös itseään
Mediassa on kiistelty äskeisistä Julkisen Sanan Neuvoston ratkaisuista. Tapahtumien tärkein tulos jäänyt kuitenkin sivuosaan.
Tämä tulos on, että pääministeri Juha Sipilän toimissa ei ollut moitittavaa sen enempää Terrafame-jutussa kuin Chempolis-asiassakaan.
Terrafame-asiaa käsitteli eduskunnan oikeusasiamies. Päätös julkistettiin tammi-helmikuun vaihteessa.
Oikeusasiamies katsoi, että Sipilä ei ollut esteellinen päättäessään valtion kaivosyhtiön Terrafamen lisärahoituksesta.
Chempolis-tapaus ohjautui apulaisoikeuskanslerille. Päätöksestä kerrottiin 23. maaliskuuta.
Apulaisoikeuskanslerin mukaan Sipilä ei ollut suosinut Intian-matkansa yhteydessä yritystä, josta hänen lähipiirinsä omistaa pienen osan.
Tapaukset tulivat käsittelyyn kanteluiden myötä. Kantelut oli tehty sen jälkeen, kun media oli raportoinut laajasti Sipilän yhteyksistä Terrafameen ja Chempolis-yhtiöön.
Voidaan kysyä, oliko median toiminta journalistin ohjeiden 8. pykälän mukaista. Pykälä vaatii, että ”journalistin velvollisuus on pyrkiä totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen”.
Nyt pääministerin päälle langetettiin varjoja, joihin ei ollut aihetta. Niitä luotiin vihjailuilla, spekulaatioilla ja saivarteluilla. Niitä esiteltiin laajasti ja moneen kertaan.
Poliitikoilta vaaditaan nöyryyttä. Samaa sopisi vaatia myös neljänneltä valtiomahdilta, medialta.
Uutisoinnista syntyi helposti mielikuva, että pääministeri olisi ollut esteellinen ja suosinut tietoisesti sukulaisiaan Terrafamen ja Chempoliksen tapauksissa.
Niinpä ylimmille lainvartijoille lähetettiin useita kanteluja Sipilän toimien oletetuista motiiveista ja laillisuudesta.
Journalistin ohjeissa korostetaan virheiden oikaisun tärkeyttä. Eikö myös väärät mielikuvat pitäisi korjata?
Sipilä-uutisointi on tästä hyvä esimerkki. Vaikka korkeimmat lainvalvojat eivät nähneet hänen toimissaan moitittavaa, monella kansalaisella saattaa yhä olla väärä käsitys Terrafame- ja Chempolis-tapausten sekä Sipilän yhteyksistä.
Media sivuutti oman roolinsa aiheettomien epäilysten kylväjänä niinkin, että se keskittyi pääministerin reaktioihin Terrafame-kohun alkaessa.
Näitä reaktioita pääministeri on itsekin katunut jälkeenpäin. Hän sai kimpaantumisestaan aiheelliset moitteetkin Julkisen Sanan Neuvostolta.
Mutta itse pääasiaa nämä moitteet eivät muuta. Sipilä sai sekä eduskunnan oikeusasiamieheltä että apulaisoikeuskanslerilta puhtaat paperit.
Siksi myös mediassa olisi syytä harjoittaa itsekritiikkiä.
Toimitukset voisivat esimerkiksi kysyä itseltään, uutisoivatko ne lainvalvojien vapauttavat päätökset yhtä näkyvästi kuin epäilyt esteellisyydestä ja sukulaisten suosimisesta.