Maalaisliiton kenttä vaikutti Suomen kohtaloihin tasan sata vuotta sitten
Tänään tulee kuluneeksi tasan sata vuotta siitä, kun maalaisliiton puoluekokous päätti torjua kompromissit monarkistien kanssa hallitusmuotokysymyksessä. Maalaisliiton jyrkkyys vaikutti jopa ratkaisevasti siihen, että Saksasta etsitty kuningas ei koskaan matkustanut Suomeen.
Sisällissodan jälkeen sosiaalidemokraattien kansanedustajat suljettiin pois eduskuntatyöstä. Jäljelle jääneessä ”tynkäeduskunnassa” syntyi kahtiajako tasavallan ja monarkian kannattajiin.
Eduskunnan oikeistolainen enemmistö katsoi, että maahan tarvittiin luja hallitusvalta, jonka johtoon sopisi puolueista riippumaton kuningas. Maalaisliiton ryhmä ja osa nuorsuomalaisista kannatti tasavaltaista hallitusmuotoa.
Senaatin esitys monarkistisesta hallitusmuodosta äänestettiin eduskunnassa yli vaalien elokuussa. Sen jälkeen monarkistit ryhtyivät valitsemaan maalle kuningasta Ruotsin vallan aikaisen perustuslain nojalla entisen kuningassuvun sammumisen varjolla.
Menettely oli juridisesti vähintään kyseenalainen, mutta eduskunnan perustuslakivaliokunta hyväksyi sen. Maalaisliitossa alettiin pohtia, voisiko puolue hyväksyä monarkian, jos kuninkaan valtaa rajoitettaisiin oleellisesti.
Maalaisliitto oli mennyt syksyn 1917 eduskuntavaaleihin itsenäisyyttä ja tasavaltaa vaativalla ohjelmalla. Niinpä puolueessa päädyttiin siihen, että mahdolliselle kompromissille oli haettava valtuudet puoluekokoukselta.
Keskustelun jälkeen puoluekokous hyväksyi lopulta yksimielisesti kannanoton, jonka mukaan maalaisliitto ”ei asian tällä kannalla ollessa” nähnyt mahdolliseksi lähteä neuvottelemaan sovintoratkaisusta hallitusmuotokiistaan.
Puoluekokous pidettiin Helsingissä 24.-25.9.1918. Eduskuntaryhmän puheenjohtaja Santeri Alkio esitti alustuksessaan puoluekokoukselle viisi kysymystä, joista tärkeimmäksi osoittautui viimeinen: voisiko eduskuntaryhmä ryhtyä sovitteluihin, jos hallitus esittäisi kansanvaltaisempaa monarkiaa.
Asiasta syntyi puoluekokouksessa vilkas keskustelu. Kyösti Kallio puolusti sovitteluja sillä perusteella, että jos valtaa kyettäisiin siirtämään mahdollisimman paljon kuninkaalta eduskunnalle, olisi samantekevää, onko valtionpäämiehen titteli presidentti vai kuningas.
Kokouksen päätöspäivänä syntyi vielä rajumpi keskustelu kannanoton sanamuodosta. Kun Kallio halusi jättää oven auki sovitteluille, alkoi puheenvuorojen tulva. ”Kuin tappi olisi vedetty irti”, Alkio kommentoi päiväkirjassaan.
Keskustelun jälkeen puoluekokous hyväksyi lopulta yksimielisesti kannanoton, jonka mukaan maalaisliitto ”ei asian tällä kannalla ollessa” nähnyt mahdolliseksi lähteä neuvottelemaan sovintoratkaisusta hallitusmuotokiistaan.
Alkio oli kokouksen lopputuloksesta innoissaan. Sovintopoliitikko Kallio kommentoi jyrkkää kannanottoa happamammin. ”Ukot olivat ankaran jyrkkiä”, hän kirjoitti Kaisa-vaimolleen.
Maalaisliiton jyrkkyys ei kääntänyt monarkistien päätä eduskunnassa. He valitsivat saksalaisen Friedrich Karlin kuninkaaksi lokakuussa huolimatta siitä, että Saksan romahdus maailmansodassa oli jo näköpiirissä.
Valittu kuningas ymmärsi kuitenkin viivyttää tuloaan Suomeen. Siihen vaikutti tieto siitä, että vaali ei ollut läheskään yksimielinen.
Lopulta kuningashanke kaatui omaan mahdottomuuteensa, kun keisari joutui Saksassa luopumaan vallasta maailmansodan tappion myötä. Näin Suomi säästyi hankalilta jälkiselvittelyiltä, mihin saksalaisen kuninkaan kanssa olisi epäilemättä jouduttu.
Siksi keskustassa voidaan tänään ylpeydellä muistella niitä kenttäväen ”ukkoja”, jotka pitivät puolueen tiukasti tasavallan kannalla sata vuotta sitten.