Lapset eivät ole elämän ainoa tarkoitus, mutta ainakaan he eivät ole onnellisen ja hyvän elämän este
Professori Laura Kolbe sivuaa mielenkiintoisesti Suomenmaan kolumnissaan (25/2019) asiaa, joka on suomalaisen yhteiskunnan kohtalonkysymyksiä.
Kyse on syntyvyyslukujen romahduksesta.
Syntyneiden määrä on laskenut jyrkästi jo vuosikausia peräjälkeen. Uusimmat tiedot kertovat synkän kehityksen jatkuvan.
Jotkut ymmärtämättömät ovat tosin kiitelleet kehitystä ja perustelevat, että mitä pienempi ihmiskunta on, sitä vähemmän on kulutusta ja sitä paremmin ilmasto voi.
Akuutiksi lääkkeeksi tästä ei kuitenkaan ole. Ongelmia kehityksestä sen sijaan koituu enemmän kuin usein ymmärrämmekään.
Eläkejärjestelmämme kärsii.
Sen perusajatus on, että työssä käyvä sukupolvi maksaa edellisen sukupolven eläkemenot. Työaikana maksetaan vain vajaa viidennes eläkeaikaisesta rahantarpeesta.
Jos maksajia ei enää olekaan tarpeeksi, on nostettava eläkevakuutusmaksuja, pienennettävä eläkkeitä tai tehtävä kumpaakin.
Sitäkin kysytään, kuka ikääntyneitä hoitaa, jos työikäisten määrä putoaa dramaattisesti.
Oppilaitoksiin jää vapaata kapasiteettia. Ennen pitkää ikäluokkien pieneneminen vaikuttaa maanpuolustuskykyynkin. Ja paljon muuta.
Laura Kolbe: ”On peiliin katsomisen paikka, poliitikoilla, medialla, vanhemmilla, tutkijoilla.”
Kaikenlaista on tietysti puhuttu, synnytystalkoista lapsettomien ja koko nuorison elämäntapojen päivittelyyn.
Kolben mielestä nämä ovat kuitenkin liian helppoja ratkaisuja. ”On mentävä syväsyihin”, hän kirjoittaa:
”Miten tehdä Suomesta maailman toimivin lapsiparatiisi? Yhteiskunnallisen ilmapiirin on muututtava, puheiden pehmennyttävä, arvojen avauduttava tukemaan nuoria aikuisia, erityisesti naisia, heidän valinnoissaan.”
Kolben mielestä ”on peiliin katsomisen paikka, poliitikoilla, medialla, vanhemmilla, tutkijoilla.”
Aivan oikein.
Median osa on varmaankin eniten siinä, minkälaisessa valossa lasten kanssa eläminen esitetään.
Siis vähemmälle elämän ruuhkavuosien taivastelu, vanhemmuuden vaikeuksien sekä äitiyden ja isyyden riittämättömyyden liiallinen pohdiskelu. Ja hieman vähemmälle lapsettoman elämäntavan hienouden ylistäminen.
Tilalle sen sijaan viestejä siitä, mitä hyvää löytyy, kun astuu rohkeasti lasten maailmaan.
Se on uusi ja ihmeellinen. Ja on aivan varmaa, että jos jostain joutuukin luopumaan, saa paljon tilalle – ja paljon sellaista, joka hyvin hoidettuna kestää koko elämän ajan.
Kolbe kertoo kokemuksensa suomalais-hollantilaisesta illanistujaishetkestä. Oli puhetta elämän tarkoituksesta. Raha, työ ja terveys vilahtelivat vastauksissa. Joku lohkaisi: Lasten saaminen.
”Itse vastasin tuolloin ja vastaan edelleen: hyvä elämä. Lapset ovat elämän tarkoitus, muttei ainoa tarkoitus.”
Sen voisi lisätä, että lapset eivät myöskään ole hyvän ja onnellisen elämän este.