Kohtuuden pitää riittää yritysjohtajillekin
Suomalaisia on kohahduttanut uutinen, jonka mukaan yksi teollisuutemme kukkasista, Nokian Renkaat, on huijannut rengastesteissä vuosikausien ajan.
Yhtiö luovutti testeihin paranneltuja renkaita, joita ei koskaan tullut kauppoihin.
Hyvät testitulokset toimivat mainoksina, ja yhtiö on menestynyt. Myös yhtiön osakkaat ovat hyötyneet, kun osakekurssi on pysynyt korkealla.
Eniten huijauksesta hyötyi kuitenkin yhtiön toimitusjohtajana vuosina 2000–2014 toiminut Kim Gran, joka sai työssäoloaikanaan osakkeisiin oikeuttaneita arvopapereita eli optioita yli 15 miljoonan euron arvosta.
Ilmaiseksi saatujen optioiden osuus Granin palkasta oli poikkeuksellisen suuri, jopa 70 prosenttia hänen kokonaispalkitsemisestaan (HS 1.3.). Muutakin palkkaa hän sai, esimerkiksi vuosina 2004–2014 peruspalkkaa 5,2 miljoonaa ja bonuksia 1,7 miljoonaa euroa.
Nyt yhtiön kurssi on alamäessä, eikä kukaan osaa sanoa, miten pahasti kohu vaikuttaa yhtiöön, sen myyntiin, työllistämismahdollisuuksiin tai omistajien omaisuuden arvoon.
Gran on jäänyt eläkkeelle. Hän on luopunut kaikista Nokian Renkaiden omistuksistaan ja optioistaan. Hänen omaisuuteensa yhtiön kielteinen julkisuus ei vaikuta. Kuin sinetiksi Gran on muuttanut suomalaista verottajaa pakoon Portugaliin.
Ehkä oikea kuva ei ole aivan näin mustavalkoinen. Silti se on taas vakava viesti.
Jättimäisillä palkitsemiseduilla ei varmisteta hyvää yritysjohtamista.
Nokian Renkaiden tapaus ei ole ensimmäinen. Huippupalkatut johtajat ovat selvinneet hyvien sopimustensa ansiosta kultaisin kädenpuristuksin, vaikka ovat tehneet suuria virheitä.
Virheitä on helppo luetella suomalaisesta yrityshistoriasta. On ostettu miljardeilla ilmaa Saksasta (Sonera), on tehty harharetkiä rapakon taakse (metsäteollisuus) ja on myyty Nokian osakkeita pilkkahintaan (pankit).
Suurin epäonnistuminen on Olkiluodon ydinvoimala. Se myöhästyy kymmenen vuotta ja maksaa kolme kertaa niin paljon kuin arvioitiin. Sen taustalla ovat kuitenkin Suomen suurimmat yritykset ja niiden hallituksissa elinkeinoelämämme huiput. Silti on epäonnistuttu.
Virheistä maksavat omistajat, työntekijät ja usein myös koko Suomi.
Yksi prosentti ihmisistä omistaa jo yli puolet maailman omaisuuksista. Tätä kehitystä ei tarvitse tukea Suomessa.
Kohtuullisen palkitsemisen pitää riittää myös huippujohtajille. Heidänkin on pystyttävä antamaan parastaan ilman järjettömiä etuja.
Nokian Renkaat osoittavat, että tämä on myös osakkeenomistajien etu.
Liioitellut palkkiot ovat pois omistajilta ja yritykseltä, ja ne voivat kannustaa väärällä tavalla ahneuteen. Siksi omistajien on valvottava paremmin pienen maan talouseliitin toimia.
Omaisuudet kasautuvat maailmalla yhä harvempiin käsiin. Yksi prosentti ihmisistä omistaa jo yli puolet maailman omaisuuksista. Tätä kehitystä ei tarvitse tukea Suomessa.