Kohta päästään valitsemaan pääministeriä – eikä sen tärkeämpää vaalia olekaan
Vaikka pääministerin valitseekin lopulta eduskunta, tosiasiassa hänen nimensä selviää jo vaali-iltana: suurimman puolueen puheenjohtajasta tulee Suomen tärkein poliitikko.
Siinä on myös tulevien kuukausien politiikan ykköskysymys. Eduskuntavaaleihin kun ei ole enää kuin vajaat kahdeksan kuukautta.
Pääministerikilpa näyttää olevan kolmen kauppaa.
Tämän hetken gallupjärjestyksessä mainiten nämä kolme ovat SDP:n Antti Rinne, kokoomuksen Petteri Orpo ja keskustan Juha Sipilä. Vihreiden Touko Aaltokin uhosi vielä jokin aika sitten samaan joukkoon, mutta puheet ovat vaimentuneet.
Rinne, Orpo vai Sipilä? Kuka osaa parhaiten? Siinä eduskuntavaalien suuri kysymys.
Mutta miten kansalainen voisi yrittää hahmottaa, kenelle ääni kannattaa antaa? Rinne, Orpo vai Sipilä?
Ensimmäiseksi olisi päästävä selville siitä, minkälaisia näkemyksiä ja tavoitteita pääministeriehdokkaalla ja hänen puolueellaan on seuraavalle vaalikaudelle.
Mihin kukin panee työllisyystavoitteensa, ja miten se saavutetaan? Mihin suuntaan verotusta pitäisi viedä? Millä painoarvolla ja minkälaisin keinoin ehdokkaat kävisivät ilmastonmuutoksen kimppuun? Koko maan kehittäminen – vai kaupungistumisen edistäminen? Euroopan unionikin on pääministerin alaa. Miten digitalisaation harppauksista selvitään?
Tutkikaamme siis erityisesti sitä, onko pääministeriehdokkaillamme taitoa katsoa tulevaisuuteen. Mihin Suomenkin on varauduttava. miten otamme vastaan muutosten paineet? Miten isänmaatamme on uudistettava?
Ehdokkailla on oltava visioita ja myös ratkaisumalleja.
Siis Rinne, Orpo vai Sipilä? Heidän tulevaisuuden näkemyksiään pitää nyt kuunnella.
Yhteen asiaan ei kannata juuttua. Politiikan pöydällä ovat kaikki maailman asiat. Ehdokkaiden on kyettävä panemaan ne järjestykseen ja vielä niin, että rahat riittävät.
Sitä kannattaa myös ajatella, ovatko pääministeriehdokas ja hänen puolueensa todella ja yksissä tuumin puheidensa takana? Ovatko tavoitteet aitoja vai vain vaalitäkyjä?
Vaaliohjelmia kun voi tehdä vaikka mainostoimiston pöydällä. Sellaisten ohjelmien varassa voi voittaa vaalit, mutta niiden muu arvo on vähäinen.
Tavoitteet on sisäistettävä, niiden on oltava realistisia ja niitä on osattava perustella.
Tämä on erityisesti pääministeriehdokkaan tehtävä. Vaikka hallituspolitiikka on yhteistyötä, pääministeri johtaa sitä.
Toinen tärkeä kysymys on pohtia, mahtaako ehdokas kyetä siihen, mitä aikoo.
Onko hänellä näyttöä politiikasta tai politiikan ulkopuolelta? Onko hän ollut toimissaan uskottava? Rohkeneeko hän torjua liiallisen lupaamisen houkutukset? Ja onko hänellä puolueessaan yhtä pätevää tukea?
Sanalla sanoen: onko hänestä johtajaksi? Onko Rinteestä, Orposta, Sipilästä johtajaksi?
Äänestäjältä vaaditaan nyt harkintaa ja taitoa lukea uutisia ja mediaa. Kaikkea ei pidä uskoa, eikä kaikki, mitä väitetään, ole totta. Ja se on ainakin varmaa, että se, jonka puolesta huudetaan kovimmalla äänellä, ei ollenkaan automaattisesti ole paras.