Keskusta saa uudenlaisen periaateohjelman
Keskustan Sotkamon puoluekokous pääsee päättämään puolueen identiteetin kannalta ehkä kaikkein tärkeimmästä asiasta, puolueen periaateohjelmasta.
Keskusta on uudistanut periaateohjelmansa suunnilleen kymmenen vuoden välein.
Edellisen kerran puolueen periaatteet koottiin kansien väliin Oulun puoluekokouksessa vuonna 2006.
Tällä kertaa puoluekokous saa käsiteltäväkseen uudenlaisen periaateohjelman.
Sen valmistelua on johtanut entinen varapuheenjohtaja, nykyinen perhe- ja peruspalveluministeri Annika Saarikko.
Puolueen keskeisistä periaatteista on koottu 101 kohdan luettelo. Lukumäärä perustuu siihen, että Suomi itsenäistyi 101 vuotta sitten.
Uutta on myös ohjelman subjekti, tekijä. Se ei ole abstrakti ”keskusta” vaan ”me”.
Tällä korostetaan sitä, että ohjelmassa pyritään kirjoittamaan auki keskustalaisia yhdistävät asiat.
Tekstissä on tavoiteltu mahdollisimman selkeää ilmaisua poliittisen slangin sijasta. Enimmäkseen siinä on onnistuttu hyvin.
Uudenlaisesta kirjoitustavasta huolimatta ohjelmasta löytyvät vanhat tutut keskustan arvot.
Uudenlaisesta kirjoitustavasta huolimatta ohjelmasta löytyvät vanhat tutut keskustan arvot.
Toukokuun 5. päivä tuli kuluneeksi tasan sata vuotta siitä, kun Kyösti Kallio puhui Nivalan kirkossa sovinnon puolesta.
Hän asetti tavoitteeksi Suomen, jossa ei olisi punaisia ja valkoisia vaan vain isänmaataan rakastavia suomalaisia, jotka kaikki tuntevat olevansa yhteiskunnan jäseniä.
Kallion kuuluisa sitaatti on tunnistettavissa seuraavasta periaatteesta:
”Eheässä ja oikeudenmukaisessa yhteiskunnassa jokainen tuntee olevansa tärkeä. Tahdomme Suomen, jonka rakentamisessa kaikki voivat olla mukana.”
Santeri Alkion vaatimukset köyhän asian muistamisesta sekä ihmisyyden ja sen kehitystarpeen tärkeydestä ovat nekin löytäneet hiukan uusin sanoin tiensä ohjelmaan:
”Meillä on ohittamaton vastuu lähimmäisistä. Vahvojen yhteiskunta on pohjimmiltaan vain vastuulleen sokeiden yhteiskunta.”
”Uuden teknologian ja uusien toimintatapojen pitää palvella ihmistä ja hänen kehitystarpeitaan, myös heitä, joilla ei ole kykyä tai mahdollisuuksia tämän teknologian hyödyntämiseen.”
Puoluehallituksen ehdotus on luettelomaisen rakenteensa ansiosta monilta osin konkreettisempi kuin aiemmat periaateohjelmat.
Niinpä siinä otetaan reippaasti kantaa esimerkiksi syrjintään, rasismiin ja vihapuheeseen.
Alkiolainen ihmisyysaate on kuvattu paikka paikoin jopa runollisen kauniisti:
”Sydämensivistys ja lähimmäisenrakkaus ovat toisen ihmisen kunnioittamista ja huomioimista. Suomen pitää olla maa, jossa ihmiset puhuvat toisilleen kauniisti.”
Ohjelma kävi talven aikana läpi laajan kenttäkäsittelyn. Sotkamossa nähdään, miten hyvin sen ”me-henki” on sisäistetty.