Kateus voi pilata karenssit
Valtakunnansovittelija Minna Helle (45) ilmoitti huhtikuun lopulla siirtyvänsä Teknologiateollisuuden työmarkkinajohtajaksi kesäkuun alussa. Hänen toimikautensa olisi päättynyt vuoden lopussa.
Helteen työpaikanvaihtoa on paheksuttu erityisesti palkansaajapuolella.
Helteen toiminnassa on nähty merkkejä siitä, että hän olisi suosinut työnantajia sovittelutoiminnassaan. Esimerkkinä on käytetty hänen sitoutumistaan niin sanottuun yleiseen linjaan tällä työmarkkinakierroksella.
Näiltä osin kritiikille ei ole perusteita. Helle on vain kertonut avoimesti sen käytännön, mitä aiemmatkin sovittelijat ovat noudattaneet. Jos työmarkkinoilla syntyy jokin yleinen linja, sovittelija pitää siitä kiinni.
Neuvottelujärjestelmän uskottavuuden kannalta on tärkeää, että visiitti valtakunnansovittelijan toimistossa ei tuo millekään ammattiliitolle automaattisesti suurempia korotuksia kuin mitä muut liitot ovat saaneet.
Karenssi edellyttäisi sitä, että virkamies saisi sen aikana entistä tehtäväänsä vastaavan täyden palkan. Koko hanke saattaa kaatua tähän vaatimukseen.
Sen sijaan on aihetta pohtia Helteen siirtoa juridisen esteellisyyden näkökulmasta. Siirto työnantajaleiriin herättää kysymyksen siitä, vaarantaako se yleistä luottamusta sovittelijan puolueettomuuteen.
Hellettä on helppo moittia, mutta ongelman ratkaiseminen ei ole yhtä helppoa. Tarjolla on oikeastaan vain kaksi vaihtoehtoa.
Ensimmäinen vaihtoehto on valita sovittelijoiksi jatkossa noin 60-vuotiaita henkilöitä, jotka sitoutuvat jäämään eläkkeelle kautensa päättyessä. Näin räikeää ikäsyrjintää ei mihinkään pykäliin voi kirjoittaa.
Toiseksi vaihtoehdoksi on tarjottu jälleen karenssijärjestelmän luomista. Korkealle virkamiehelle voitaisiin määrätä esimerkiksi vuoden määräaika, jolloin hän ei voi siirtyä virkaansa läheisesti liittyvän toisen työnantajan palvelukseen.
Karenssi edellyttäisi sitä, että virkamies saisi sen aikana entistä tehtäväänsä vastaavan täyden palkan. Koko hanke saattaa kaatua tähän vaatimukseen.
Kannattaa pohtia etukäteen sellaisen virkamiehen tilannetta, jolle karenssi määrättäisiin. Kuka työnantaja jaksaisi odottaa vuoden, ennen kuin tärkeään tehtävään valittu henkilö voi ottaa tehtävän hoitaakseen?
Ja millaisen julkisen kohtelun tämä virkamies saisi? Iltapäivälehdistö tekisi vuosittain raportteja henkilöistä, jotka viettävät sapattivapaata veronmaksajien kustannuksella.
Sopeutumiseläkkeellä olevien entisten kansanedustajien kohtelu on tässä hyvä esimerkki. Karenssivapaalla olevat virkamiehet voitaisiin leimata yhtä moraalittomiksi oman edun tavoittelijoiksi.
Nämä kysymykset on hyvä käydä läpi etukäteen ennen karenssijärjestelmän luomista.