Juha Kuismalta tärkeä puheenvuoro ilmastokeskusteluun
Ilmastonmuutoksesta on käytetty viime päivinä monta tärkeää puheenvuoroa.
Tutkijatohtori Panu Pihkala käsitteli tiistaina Helsingin Sanomissa ilmastoahdistusta. Hän viittasi australialaiseen tutkimukseen, joiden mukaan ilmastoahdistus on voimakkainta 15–35 -vuotiaiden keskuudessa.
Lapset ja nuoret ahdistuvat Pihkalan mukaan siitä, että aikuiset eivät keskity riittävästi ilmastonmuutokseen. Myös luonnon kanssa tekemisissä olevat ihmiset kuten maanviljelijät kokevat ahdistusta ilmaston muuttumisen vuoksi.
Pihkala toivoi, että ahdistus voitaisiin kanavoida muutosvoimaksi, joka edistäisi rakentavaa toimintaa ilmastonmuutoksen torjumiseksi.
Toimittaja Reetta Räty kaipasi maanantaina Ylen ykkösaamun kolumnissa pääministerin televisiopuhetta ilmastokriisistä. Räty kyseli, onko vuonna 2018 vastuullista laatia valtion budjettia, jonka absoluuttisena ykkösasiana ei ole ilmastonmuutoksen torjunta.
Juha Sipilä varmaan mielellään puhuisi televisiossa ilmastokriisistä, jos Yle antaisi hänelle siihen mahdollisuuden.
Edellinen ja Sipilän ainoa televisiopuhe syksyllä 2015 käsitteli talouskriisiä. Se herätti niin ristiriitaisen vastaanoton, että toista tilaisuutta Sipilälle tuskin annetaan.
Pihkalan ja Rädyn puheenvuorot ovat tärkeitä muistutuksia ilmastonmuutoksen kohtalokkaasta merkityksestä. On hyvä, että ne ovat saaneet tilaa valtakunnan suurimmissa medioissa.
Sen sijaan aivan liian vähälle huomiolle on jäänyt tietokirjailija Juha Kuisman blogikirjoitus Suomenmaassa otsikolla ”Tätä ei saisi sanoa”. Se on edelleen luettavissa Suomenmaan verkkosivuilla .
Kuisma on seurannut ympäristöasioita 1970-luvulta lähtien. Häntä voi luonnehtia yhdeksi keskustan tärkeimmistä asiantuntijoista ympäristökysymyksissä.
Nämä luvut osoittavat Kuisman mukaan, että ilmastonmuutoksen torjunta ei onnistu.
Kuisma on tullut varsin pessimistisiin johtopäätöksiin. Hän muistuttaa, että koko maailman energiakäytöstä 78,4 prosenttia on fossiilisia polttoaineita, 19,3 uusiutuvia energialähteitä ja 2,3 prosenttia ydinvoimaa. Nämä luvut osoittavat Kuisman mukaan, että ilmastonmuutoksen torjunta ei onnistu.
” Inhorealistisesti sanoen: talouden, edunvalvonnan, ammattien ja asenteiden rakenteet ovat niin syvästi fossiilisiin kannattavuuksiin sidottuja, että ihmisten enemmistö ei missään maassa eikä koskaan tule hyväksymään vaadittua muutosta täysin ja sataprosenttisesti uudistuviin luonnonvaroihin perustuvasta verkostomaisesta yhdyskuntarakenteesta”, Kuisma kirjoittaa.
Kuisman luettelo ilmastonmuutoksen seurauksista on karu. ”Aavikoituminen, valtamerten pinnan nousu, kaupunkien sisäisen lämpötilan nousu, kansainvaellukset, kauppasodat ja oikeat sodat. Väistämättömästä transitiosta tulee väkivaltaista ja pitkää kansallisten itsekkyyksien musiikkia.”
Kuisma antaa inhorealistisen analyysinsä jälkeen selkeät toimenpidesuositukset niin yksityisille ihmisille kuin valtiovallallekin:
”Ainoa tapa, millä yksityinen ihminen voi tulevaisuuteen vaikuttaa, on valita ja rakentaa asunto sellaiseen paikkaan, jolla on resilienssiä eli kykyä siirtyä rytkäyttämällä kokonaan uusiutuvista luonnonvaroista elämiseen.”
Jos tämä yksityisille ihmisille annettu ohje kuulostaa radikaalilta, yhtä radikaalin ohjeen Kuisma antaa valtiovallalle:
”Siksi valtiovallan pitäisi sallia kaikki maaseudulle, kyliin ja pientaajamiin rakentaminen. Kunhan talo on puutalo, asumisessa käytetty energia uusiutuvaa ja liikkuminen perustuu biokaasuun. Samasta syystä maan jokaiseen tölliin tarvitaan ajoissa rakennettu laajakaista.”
Kuisman kirjoitus kuulostaa huutavan ääneltä korvessa. Mutta jo muutaman kymmenen vuoden kuluttua tiedämme, oliko se profeetallinen ennustus vai vain yksi pieleen mennyt visio tulevaisuudesta.
Kyllä tästä yhden kunnon televisiokeskustelun saisi, vaikka Sipilää ei enää Ylen kanaville päästettäisikään puhumaan.