Joulutauko tulee tarpeeseen myös politiikassa
Eduskunta pitää tänään viimeisen täysistunnon ennen joulua. Vaalien lähestymisen takia joulutauko jää poikkeuksellisen lyhyeksi, sillä eduskunnan seuraavaa istunto on heti loppiaisen jälkeen 8. tammikuuta.
Kristikunnan joulusta on tullut kaikkialla perheiden kokoontumisen, levon ja virkistyksen juhla. Suomessa jouluun liittyy tänä vuonna myös poliittista latausta.
Kun sukulaiset kokoontuvat yhteiseen joulupöytään, keskusteluissa nousevat luontevasti esiin myös ensi kevään eduskuntavaalit. Jo näissä julkisuudelta ja gallup-tutkijoilta piiloon jäävissä pohdinnoissa saattaa hahmottua vaalien pohjavirta.
Perhepiirin keskusteluja virittää myös se, että media ja etujärjestöt ovat järjestäneet jo useita eduskuntapuolueiden puheenjohtajien väittelytilaisuuksia.
Onpa ensimmäiset pääministeritentitkin jo nähty. Niihin on kelpuutettu mukaan neljän suurimman puolueen puheenjohtajat, keskustan Juha Sipilä, kokoomuksen Petteri Orpo, SDP:n Antti Rinne ja vihreiden Pekka Haavisto. Joku tästä nelikosta onkin suurella todennäköisyydellä seuraavan hallituksen pääministeri.
Toivottavasti tämä nelikko kykenee lepäämään ja lataamaan kunnolla akkuja eduskunnan kahden ja puolen viikon jouluvapaan aikana. Keväästä tulee nimittäin armoton rääkki erityisesti pääministeriehdokkaille.
Pelkoja lietsomalla on helppo kerätä poliittista kannatusta. Kestävämpiä tuloksia saadaan kuitenkin vain avaamalla toivon näköaloja.
Toki joulutauko on tarpeen kaikille muillekin kansanedustajille ja sellaisiksi pyrkiville siinä missä tavallisille kansalaisillekin.
Äänestäjän näkökulmasta voisi toivoa, että kansanedustajat palaavat joulutauolta paitsi levänneinä myös rauhallisemmassa mielentilassa. Varsinkin sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus on kuumentanut tunteita eduskunnassa ja sen valiokunnissa yli sen, mihin suomalaisessa poliittisessa kulttuurissa on totuttu.
Kansalaiset odottavat puolueilta vaaleissa selkeitä ratkaisuja suuriin kysymyksiin kuten ilmastonmuutoksen torjuntaan, sosiaaliturvan kehittämiseen tai hyvinvointiyhteiskunnan selviämiseen.
Medialla on suuri vastuu siitä, tuleeko vaaleista puoluejohtajien yhdistetty huuto- ja kauneuskilpailu vai tilaisuus linjata kansakunnan suuria kohtalonkysymyksiä.
Parin päivän päästä Suomen kodeissa ja kirkoissa luetaan jälleen tuttua Luukkaan jouluevankeliumia.
Tänä vuonna siitä voisi nostaa esille erityisesti enkelien ensimmäiset sanat paimenille: ”Älkää pelätkö”. Vasta sen jälkeen he kertoivat Vapahtajan syntymästä.
Aikamme on täynnä pienempiä ja suurempia pelonaiheita ilmastonmuutoksesta ja terrorismista alkaen. Pelkoja lietsomalla on helppo kerätä poliittista kannatusta.
Kestävämpiä tuloksia saadaan kuitenkin vain avaamalla toivon näköaloja, joihin kansalaiset voivat tarttua.
Jokainen puolue ja poliitikko joutuu jälleen valinnan eteen.
Toivottavasti vaalikentillä nähdään enemmän toivon virittäjiä kuin pelon lietsojia.