Pää­kir­joi­tus Maa­il­man­luo­kan su­per­foo­dia on nyt mak­sut­ta saa­ta­va­na Suo­men met­sis­sä. Oli­si­pa vain ha­ki­joi­ta!

Tämä su­per­ruo­ka on tie­tys­ti mus­tik­ka. Sitä kut­su­taan met­siem­me kul­ta­kim­pa­leek­si. Lop­pu­ke­sä ja syk­sy tar­jo­a­vat mon­ta muu­ta­kin herk­kua.

Oli­si­pa siis ha­ki­joi­ta, mui­ta­kin, kuin vain maa­il­man ää­ris­tä tul­lei­ta am­mat­ti­poi­mi­joi­ta…

Suo­ma­lai­nen jo­ka­mie­hen oi­keus on maa­il­man mi­tas­sa mel­kein ai­nut­laa­tui­nen. Sa­man­ta­pai­sia oi­keuk­sia kan­sa­lai­sil­la on vain Ruot­sis­sa, Nor­jas­sa, Is­lan­nis­sa ja Skot­lan­nis­sa. Mo­nes­sa maas­sa pa­mah­taa toi­sen maal­le me­ne­mi­ses­tä­kin sak­ko.

Me voim­me hyö­dyn­tää luon­non an­ti­mia va­paas­ti, kun­han em­me häi­rit­se ke­nen­kään ko­ti­rau­haa em­me­kä tur­me­le ym­pä­ris­tö­äm­me ja toi­sen omai­suut­ta.

Jo­ka­mie­hen oi­keus on­kin tär­keä osa suo­ma­lais­ten luon­to­suh­det­ta. Se aut­taa mei­tä ym­mär­tä­mään luon­toa.

Vie­lä so­dan­jäl­kei­sel­le su­ku­pol­vel­le mar­ja­maat ovat an­ta­neet tär­ke­ää lei­vän jat­ket­ta. Nyt met­sien an­ti­mia ar­vos­te­taan enem­män nii­den ter­veys­vai­ku­tus­ten ta­kia. Nämä vai­ku­tuk­set ovat tun­tu­vim­mat, jos mar­jo­jen syön­nin aloit­taa nuo­re­na ja syö mar­jo­ja jat­ku­vas­ti.

Ja yl­lä­tys, yl­lä­tys, pa­kas­ta­mi­nen jopa pa­ran­taa mar­jo­jen ra­vin­to­si­säl­tö­jä.

Suomalainen jokamiehen oikeus on maailman mitassa melkein ainut­laa­tuinen.

Mut­ta tai­taa­pa ol­la niin, et­tä mar­jas­ta­mi­nen on jää­mäs­sä van­hem­pien su­ku­pol­vien ilok­si.

Ti­lan­net­ta ku­va­si tun­net­tu ter­veel­li­sen ra­vin­non puo­les­ta­pu­hu­ja, eri­kois­lää­kä­ri Ant­ti Heik­ki­lä Ylen haas­tat­te­lus­sa taan­noin sa­no­mal­la, et­tä suu­ri on­gel­ma Suo­mes­sa on, ”et­tei jen­gi mene met­sään”.

Heik­ki­län mie­les­tä ih­mi­set jo­ten­kin pel­kää­vät met­sään me­noa.

Ei suo­ma­lai­sel­la ole met­sään me­nos­sa mi­tään pe­lät­tä­vää. Mut­ta niin muut­taa kau­pun­gis­tu­mi­nen suo­ma­lais­ten luon­to­suh­det­ta.

Kun­to­sa­lil­la kyl­lä mak­sun edes­tä hi­koil­laan, ja mar­ke­tis­ta os­te­taan ter­veys­ra­vin­tei­ta, mut­ta met­siin ei osa­ta, vaik­ka ne oli­si­vat täyn­nä il­mais­ta herk­kua ja hyö­ty­lii­kun­nan mah­dol­li­suuk­sia.

Mah­ta­vat­ko kaik­ki edes tie­tää, et­tä äm­pä­ril­li­sen mus­ti­koi­ta ke­rää tun­nis­sa? Ja keit­to­kir­jat ja ruo­ka­op­paat kyl­lä neu­vo­vat, mi­ten mar­jo­ja voi käyt­tää.

Toi­saal­ta kiin­nos­tus­ta met­sä­luon­toon kyl­lä on. Ra­ken­ne­tut rei­tit ja po­lut ovat suo­sit­tu­ja. Mar­ja­maat ovat usein vä­hän kau­em­pa­na, mut­ta nii­tä­kin on kaik­kien help­po löy­tää.

Kan­nat­taa vaik­ka ky­syä.

Par­hai­ta hil­la­paik­ko­ja ei ole ta­pa­na ker­toa, mut­ta mus­ti­koi­hin tör­mää jo kaik­ki­al­la. Mo­nen­lai­sia kart­ta­so­vel­luk­si­a­kin mar­ja­mais­ta on jul­kais­tu. Mah­dol­li­suuk­sia on, jos viit­sii ha­kea.

Mar­jas­tuk­sen suo­si­o­ta voi­si kas­vat­taa ai­na­kin kah­ta tie­tä.

Pe­rin­net­tä pi­tää ja­kaa omien per­hei­den jäl­ki­kas­vul­le. Siis lap­set mu­kaan! Ja tämä hel­pot­tuu, kun mar­jas­tuk­sel­le saa­daan mui­ta­kin jul­ki­sia puo­les­ta­pu­hu­ja kuin vain ra­vit­se­mus­tie­tei­li­jät.

Me­dia voi­si tar­jo­ta täs­sä apu­aan. Mai­ni­oi­den ka­las­tuk­sen ja erä­ret­kei­lyn oh­jel­ma­sar­jo­jen oheen so­pi­si hy­vin myös mar­jas­tuk­sen opas­ta­mi­nen, ihan kä­des­tä pi­tä­en ja nuo­ri­son tun­te­mien julk­kis­ten avul­la.

Jo­ka­mie­hen oi­keus ja suo­ma­lai­set luon­non­mar­jat ovat har­vi­nai­sen hie­no yh­dis­tel­mä. Se pi­täi­si nos­taa taas ku­kois­tuk­seen.