Helsingin Sanomien analyysi osuu pahasti harhaan
Helsingin Sanomien uutisanalyysi yhdestä pääministeri Juha Sipilän lauantaisen puoluevaltuustopuheen kohdasta osuu pahasti harhaan.
Puheessaan Sipilä kertasi keskustan näkemyksen, jonka mukaan koko Suomi halutaan pitää asuttuna.
Keskittämisen sijaan Sipilä hakisi kilpailuetua hajauttamisesta. Tässä auttavat esimerkiksi digitalisaatio, tietoliikenneyhteyksien kehittyminen ja biotalouden nousu.
Tätä puhetta keskittämisen voimakas puolestapuhuja HS ei sulattanut. Se julkaisi heti seuraavana päivänä analyysin, jonka mukaan Sipilän ja keskustan aluepolitiikka ”voi käydä Suomelle vielä kalliiksi”.
Yksisilmäisten lukijoiden joukko intoutui kirjoituksesta niin, että kovimmissa kommenteissa oltiin jo hyvän maun rajoilla.
”Ihmiset saavat ihan vapaasti asua Kehä III:n ulkopuolella, kunhan elättävät itsensä eivätkä loisi pienipalkkaisten Valintatalon kassojen verovaroilla.” Tai: ”Mitä väliä sillä on, jos loppuu kotimainen viljely? Se olisi vain erinomainen asia.”
HS:n kirjoituksen mukaan ”ihmisten muuttaminen kaupunkeihin ja suurten kaupunkien ja erityisesti pääkaupunkiseudun tiivistyminen voikin olla Suomen kohtalonkysymys”.
Muutenkin analyysissä vedettiin mutkia suoriksi. Miljoona asuntoa Suomessa on kuulemma väärässä paikassa, ”koska aluepolitiikan tavoite on ollut Suomessa muu kuin talouskasvu ja ihmisten hyvinvointi”.
Lehden näkemys on kovin kapea. Tutkimustulokset eivät ole ollenkaan yksiselitteiset, eikä kaikkea edes voi mitata vain talouden ehdoilla. Suomalaisilla täytyy olla myös oikeus valita hyvän elämän aineksensa.
Sitä paitsi kaikki eivät mahdu pääkaupunkiseudulle tai suuriin kaupunkeihin, vaikka kuinka grynderit ja suuri pääoma tahtoisivat. Ja niin edelleen.
Siksi aluepolitiikan tavoite on ollut nimenomaan sekä talouskasvu että ihmisten hyvinvointi.
Aluepolitiikan tavoite on ollut sekä talouskasvu että ihmisten hyvinvointi.
Suomen luonnonvaroja ei voida hyödyntää ilman, että ihmisiä asuu muuallakin kuin vain suurissa keskuksissa. Heitä tarvitaan metsissä, pelloilla, kaivoksissa, matkailuammateissa, kuljetustöissä ja monessa muussa.
Tämä näkyy taas, kun esimerkiksi suuria biotalouden investointihankkeita on tiedossa jo melkein 30, Äänekosken miljarditehtaasta lähtien.
Yksi keskeinen aluepolitiikan tavoite on ollut juuri ihmisten hyvinvointi. Että ei olisi pakko lähteä toimeentulon perässä.
Ajatus, että ”ihmisten hyvinvointi” olisi saavutettavissa vain suurissa keskuksissa, ehkä vain pääkaupungissa, on kummallinen.
Muutenkaan suomalaisten jakamisessa tuottaviin ja elätettäviin asuinpaikan perusteella ei ole mitään järkeä. Suomalaisia on viisi ja puoli miljoonaa. Kymmenessä suurimmassa kaupungissa asuu yhteensä 2,2 miljoonaa suomalaista, runsas puolet heistä (1,2 miljoonaa) pääkaupunkiseudulla. Muualla maassa asuu siis noin 3,3 miljoonaa suomalaista.
Kaikki suomalaiset ovat perustuslain mukaan tasa-arvoisia. Tuskin nekään, jotka asuvat maaseudulla tai kaukana keskuksista ansaitsevat sellaista ylenkatsetta, mitä HS:n näkemys lietsoo. Eivät he ole ”väärässä paikassa”, vaikka haluavatkin elää kotiseudullaan.
Tasapainoinen aluekehitys onkin kaikkien etu. Julkisesta keskustelusta voi hyvin päätellä senkin, että ”pääkaupunkiseudun tiivistyminen” ei ole ollenkaan monien pääkaupunkilaisten mieleen.
HS onkin ketunhäntä kainalossa. Se tukee analyysillään omaa liiketoimintaansa. Mitä enemmän on varsinaisella levikkialueella asukkaita, sitä paremmat edellytykset ovat bisnekselle, selvä se.
Sitä sopii sen sijaan moittia, että mielipide tarjotaan journalistisina faktoina. Kysehän on vain samasta siltarumpupolitiikasta, josta maakuntien edunvalvojia halveksivasti syytellään.
Murheellisinta tässä on, että suomalaisia yllytetään toisiaan vastaan, kun viisaampaa olisi asua isänmaata yhteisymmärryksen hengessä.