Hallituksen työllisyyspolitiikka vaatii terästäytymistä
Pääministeri Antti Rinteen (sd.) hallituksen ensimmäisen budjettiriihen lähtökohdat eivät ole kovin ruusuiset. Kaksi tutkimuslaitosta (Etla ja PT) leikkasivat juuri neuvottelujen kynnyksellä sekä tämän että ensi vuoden talousennustetta.
Talouskasvua hidastavat niin kuluttajaluottamuksen heikentyminen sekä investointien vähentyminen. Lisää tummia pilviä hallituksen taivaalle ovat tuoneet maailmanmarkkinoiden hidastuminen, Britannian sopimuksettoman EU-eron uhka sekä pelko kauppasodan laajentumisesta.
Tässä tilanteessa Rinteen hallitus ei voi odottaa ulkopuolista vetoapua talous- ja työllisyystilanteen vahvistamiseen. Hallituksen on rakennettava uuden nousun eväät omin voimin.
Hallituksen tavoitteena on nostaa työllisyysaste 75 prosenttiin vuoteen 2023 mennessä. 60 000 uudesta työpaikasta puolet pitäisi olla kasassa hallituskauden puolivälissä.
Tutkimuslaitosten tuoreet ennusteet ovat hallituksen kannalta ikävää luettavaa. Niiden perusteella työllisyystilanne ei ole kääntymässä parempaan suuntaan – pikemmin päinvastoin.
Rinteen hallituksen taloustavoitteet on sidottu vahvasti työllisyyskasvun varaan. Jos tavoitteet jäävät vajaiksi, hallitus joutuu tinkimään jo lupaamistaan menolisäyksistä tai luopumaan julkisen talouden tasapainottamisesta.
Sen tosiasian tunnustaminen, että kevään eduskuntavaaleissa tuli annettua kohtuuttomia vaalilupauksia, ottaa luonnollisesti koville.
Keskusta on pitänyt tiukasti kiinni hallitusohjelmaan kirjatuista talous- ja työllisyystavoitteista. Valtionvarainministeri Mika Lintilä (kesk.) ja tuore puheenjohtaja Katri Kulmuni (kesk.) ovat useampaan otteeseen muistuttaneet hallituskumppaneita heidän itse hyväksymistään linjauksista.
Hallitukselta on odotettu konkreettisia toimia työllisyyden vahvistamiseksi. Pääministeri Antti Rinne kertoi budjettiriihen yhteydessä, että hallitukselta on tulossa 25 erilaista työllisyystoimenipidettä. Niiden sisältöä Rinne ei vielä halunnut avata.
Alustavien arvioiden mukaan hallituksen työllistämistoimet ovat helposti hyväksyttäviä. Ne eivät siis aiheuta ristiriitaisia tunteita työmarkkinajärjestöissä tai hallituksen sisällä. Kokonaan toinen juttu on, miten päätökset vaikuttavat työllisyystilanteen kehittymiseen.
Vaikeiden päätösten lykkääminen eteenpäin voi olla viisastakin. Yhteisen linjan puolustaminen on helpompaa, kun kaikilla hallituspuolueilla on sama tavoite kirkkaana mielessä.
Juuri nyt näyttää siltä, että osa hallituspuolueista kipuilee yhä vaikeiden päätösten kanssa. Sen tosiasian tunnustaminen, että kevään eduskuntavaaleissa tuli annettua kohtuuttomia vaalilupauksia, ottaa luonnollisesti koville.
Hallitusvastuun realiteetteihin kuuluu, että päätökset ovat sidottuja olemassa oleviin taloudellisiin tosiasioihin. Tätä tosiasiaa ei pääse karkuun yksikään hallituspuolueen edustaja.