Euroopan perinteiset puoluerakenteet murenevat
Sunnuntaina pidetyt Italian parlamenttivaalit ovat uusin osoitus vanhojen puoluerakenteiden murenemisesta Euroopassa. Erilaiset populistiryhmät saivat siellä yhteensä yli 50 prosenttia annetuista äänistä.
Toisen maailmansodan raunioille syntyi lähes kaikkialla läntisessä Euroopassa karkeasti kolmijakoinen puoluerakenne.
Vasemmistoa edustivat sosiaalidemokraatit ja kommunistit. Oikeisto järjestäytyi konservatiivien ja kristillisdemokraattien tunnusten alle. Keskelle jäivät erilaiset liberaaliryhmät. Tämä kolmijako näkyy vielä tänäkin päivänä Euroopan parlamentissa.
Kylmän sodan päättymisen jälkeen tämä kolmijakoinen järjestelmä alkoi murtua ensin vihreiden ja sitten erilaisten populistiliikkeiden haasteen ansiosta.
Puoluejärjestelmän murrosta kannattaa peilata erityisesti kolmen EU:n suurimman perustajamaan, Saksan, Ranskan ja Italian kehitykseen.
Viime vuosien vaalitulosten valossa on syytä varautua siihen, että vanhaa kolmijakoa ravistellaan ankarasti myös seuraavissa Euroopan parlamentin vaaleissa ensi vuonna.
Saksassa kristillisdemokraatit ja sosiaalidemokraatit keräsivät vielä 1980-luvun alussa yhteensä yli 90 prosenttia äänistä. Viime syyskuun vaaleissa ne saivat enää hädin tuskin yli 50 prosentin kannatuksen.
Angela Merkelin kristillisdemokraattien kannatus on edelleen yli 30 prosenttia, mutta sosiaalidemokraattien tuki on sulanut jo parinkymmenen prosentin tienoille. Vanhojen valtapuolueiden kovimmaksi haastajaksi on noussut oikeistopopulistinen AfD, vaihtoehto Saksalle.
Ranskassa sosialistipuolue pyyhkäistiin lähes olemattomiin viime vuoden parlamenttivaaleissa, jotka pidettiin Emmanuel Macronin voittoon päättyneiden presidentinvaalien jälkeen. Macronin ympärille lähes tyhjästä polkaistu puolue sai enemmistön maan parlamenttiin.
Italiassa vanha puoluerakenne murtui jo 1990-luvulla korruptioskandaalien seurauksena. Kristillisdemokraatit ja sosialistit ovat hävinneet puoluekartalta. Nyt suurimmaksi ryhmäksi nousi populistinen viiden tähden liike yli 30 prosentin kannatuksella.
Kolmea EU:n perustajamaata yhdistää äänestäjien kyllästyminen vanhoihin valtapuolueisiin.
Eurooppalaisia populistihaastajia yhdistää puolestaan EU-kriittisyys ja maahanmuuton vastustaminen.
Viime vuosien vaalitulosten valossa on syytä varautua siihen, että vanhaa kolmijakoa ravistellaan ankarasti myös seuraavissa Euroopan parlamentin vaaleissa ensi vuonna.
Suomessa vanha puoluerakenne on kestänyt toistaiseksi hyvin populismin haasteet. Äänestäjien tyytymättömyys kulloisiinkiin vallanpitäjiin on purettu vaalien kautta hallituspohjan vaihdoksiin.
Vakaan menon jatkumiseen ei kuitenkaan kannata tuudittautua sen paremmin keskustassa kuin muissakaan perinteisissä puolueissa. Puoluetoiminnan uudistaminen ei ole vaihtoehto vaan välttämätön pakko.