Euroopan kuivuus ei ole enää poikkeus vaan ilmastonmuutoksen vahvistava sääntö
Tiedotusvälineet ovat uutisoineet viime päivinä Keski-Eurooppaa koettelevasta ankarasta kuivuudesta. Länsi- Keski- ja Etelä-Eurooppa eivät ole saaneet kunnon sateita kahteen kuukauteen eivätkä sääkartat lupaa asiaan nopeaa muutosta.
Useat merkittävät joet kuten monien Euroopan maiden läpi virtaava Rein ovat kuivuneet poikkeuksellisen mataliksi. Helsingin Sanomien maanantaina julkaisemassa uutiskuvassa asuntolaivat ovat jääneet lähes kuivalle maalle Reinin suuhaarassa Hollannissa.
Myös Ranskan Loire-joen ja Italian pisimmän Po-joen pinnat ovat laskeneet huomattavasti.
Kuivuuden seurauksena maastoa on palanut Euroopassa laajemmilta alueilta kuin koskaan aiemmin. Suomestakin on lähtenyt kymmeniä palopelastajia auttamaan Kreikan metsäpalojen sammuttamisessa.
Eurooppa kärsi edellisen kerran vakavasta kuivuudesta vuonna 2018. Neljä vuotta sitten tutkijat eivät löytäneet Euroopan historiasta yhtä vakavaa kuivuutta ainakaan 500 vuoteen. Tästä vuodesta saattaa tulla vielä pahempi.
Uutiskuvien viesti on selvä. Euroopan kuivuus ei ole harvinainen poikkeusilmiö vaan ilmastonmuutoksen etenemisestä kertova sääntö.
Juuri kukaan ei tohdi enää kieltää ilmastonmuutosta. Niidenkin joukko käy yhä pienemmäksi, jotka kiistävät ilmaston lämpenemisen johtuvan ihmisen toiminnasta.
Venäjän öljyn ja kaasun käytön lopettaminen voidaan nähdä kipeänä mutta välttämättömän osana vihreää siirtymää.
Samaan aikaan Eurooppaa koettelee Ukrainan sodan synnyttämä energiakriisi. Euroopan unionin jäsenmaat yrittävät katkaista riippuvuutensa venäläisestä fossiilienergiasta. Venäjä kiihdyttää itsekin tätä prosessia vähentämällä kaasutoimituksia Eurooppaan.
Poliitikot yrittävät epätoivoisesti yhdistää lyhyen ja pitkän tähtäimen etuja tässä tilanteessa.
Yhdysvaltojen nykyinen hallinto ja EU näkevät pitkän tähtäimen edut samalla tavalla. Teollisuusmaiden on vähennettävä mahdollisimman nopeasti ilmaston lämpenemistä kiihdyttävien fossiilisten polttoaineiden käyttöä ja siirryttävä päästöttömän ja uusiutuvan energian hyödyntämiseen. Tälle prosessille on annettu nimikin, vihreä siirtymä.
Venäjän öljyn ja kaasun käytön lopettaminen voidaan nähdä kipeänä mutta välttämättömän osana vihreää siirtymää.
Lyhyellä tähtäimellä poliitikkoja huolestuttaa energian saatavuus ja sen hinnan raju nousu. Ensi talveksi povataan jopa sähkökatkoja.
Läntisen demokratian maissa vaalit ovat aina tulossa. Päättäjät pelkäävät äänestäjien rankaisevan heitä korkeista sähkölaskuista tai polttoaineiden kallistumisesta.
Niinpä päättäjät turvautuvat ratkaisuihin, jotka sotivat räikeästi pitkän tähtäimen etuja vastaan. Esimerkiksi Saksa lisää hiilivoimaloiden tuotantoa. Suomessakin on revitty isoja otsikoita siitä, miksi Fortum ei ota kaupalliseen käyttöön energiahuollon varmuusreserviin pari vuotta sitten jätettyä Porin hiilivoimalaa.
Lyhyen tähtäimen ratkaisut voivat olla välttämättömiä, jotta ensi talvesta selvitään. Mutta niiden pitää jäädä väliaikaisiksi, jotta energiapolitiikan peruskurssi säilyy. Mitä nopeammin pääsemme irti fossiilienergiasta, sitä parempi.
Euroopan metsäpalot ja jokien kuivuminen kertovat, mikä on vihreän siirtymän vaihtoehto.
