Että suomalaiset haluaisivat syödä nimenomaan brasilialaista lihaa? Liian paksu väite.
Eduskunnasta vauhtia ottanut keskustelu brasilialaisesta broilerinlihasta on saanut uusia piirteitä.
Perjantaina kävi ilmi, että Keskolla on valikoimissaan vastaava brasilialainen broilerileikkele kuin S-ryhmälläkin, jonka toimia paheksuttiin eduskunnan kyselytunnilla torstaina.
Keskon osto- ja myyntijohtaja Janne Vuorinen selitti yrityksensä tapoja Uuden Suomen toimittajalle (14.9.) näin:
”Käytännössä valmistusmaa on Suomi. Tuote tulee suomalaiselta toimittajalta, mutta kilpailutamme tuotteet, ja tässä kohtaa olemme päätyneet brasilialaiseen alkuperään. Käytämme ulkomaista lihaa pääasiassa vain silloin, kun suomalaisen raaka-aineen saatavuus on heikkoa tai hintataso ei mahdollista kilpailukykyistä vähittäishintaa.”
Kesko siis määrää, että sille tavaraa toimittavan suomalaisen valmistajan on käytettävä brasilialaista lihaa.
Myyntijohtajan tunnustus kertoo kaupan ylivallasta elintarvikeketjussa.
Kaupparyhmien omille tuotemerkeille etsitään niin halvat raaka-aineet ja tuottajat, että kotimaisia raaka-aineita käyttävä suomalainen elintarviketeollisuus ei menesty hintakilpailussa.
Silti Vuorinen yrittää siirtää vastuun asiakkaille:
”Meidän tehtävänämme on myydä kuluttajalle sitä, mitä kuluttaja haluaa, oli se sitten suomalaista tai tuontitavaraa.”
Tässä täytyy olla painovirhe. Vai antaako Keskon osto- ja myyntijohtaja tosissaan ymmärtää, että suomalainen kuluttaja haluaa ostaa nimenomaan brasilialaista broilerinlihaa?
Sellaisia tutkimustuloksia ei ole. Sen sijaan kuluttajien suuri enemmistö tahtoo kotimaisia elintarvikkeita.
Jos pienen kunnan ainoassa kaupassa, S-ryhmän Salessa, on myytävänä kolmea erilaista ketsuppia ja kaikki ovat ulkomaista alkuperää, ei tämä tarkoita, että kuluttajat nimenomaan haluavat ostaa Turkissa valmistettua tuotetta.
Se vain tarkoittaa, että asiakas on kaupan armoilla.
Jos ylimielinen kauppa arvostaisi enemmän isänmaallisuutta ja vähemmän ahneutta, se opastaisi kuluttajaa paljon nykyistä näkyvämmin.
Brasilia on hyvä esimerkki siitä, millä tiellä ollaan, kun kauppa syrjii kotimaista ruokaa.
Brasilia on maailman äärissä. Se ei ole EU:n jäsen. Suomalainen tuotannon valvonta ei ulotu sinne. Siellä on salmonellaa. Sen suuria broilerintuottajia on pantu EU:n mustalle listalle. EU on ollut huolissaan maan siipikarjatilojen työoloista.
Maatalousministeri Jari Leppä (kesk.) kiteytti ongelman eduskunnan kyselytunnilla näin (HS 13.9.):
”Meille tulee tuotteita ja raaka-aineita, jotka eivät ole Suomen lainsäädännön ja säädösten eivätkä myöskään EU:n säädösten mukaisella tavalla tuotettuja. Ei sosiaalisesti kestävästi, ei eläinten hyvinvoinnin kannalta kestävästi eivätkä terveyden ja ympäristön kannalta kestävästi tuotettuja. Tämä pitää saada loppumaan”, Leppä sanoi.
Vastuu on ensi sijassa kaupan. Kiireinen kuluttaja ei pysähdy tutkimaan jokaista pienellä präntättyä selostetta tai etsiskelemään kotimaista väsyttävän pitkiltä tuotehyllyiltä.
Mutta on syytä kuluttajissakin. Emme tiedosta tarpeeksi, mitä kotimaisen tuotteen ostaminen merkitsee. Se luo aina työpaikkoja Suomeen, mutta erityisesti elintarvikkeissa se merkitsee tuotantoa, joka on turvallista ja laadukasta. Sitä valvotaan alusta loppuun.
Jos kauppa arvostaisi enemmän isänmaallisuutta ja vähemmän ahneutta, se opastaisi kuluttajaa paljon nykyistä näkyvämmin.
Sitten nähtäisiin, haluavatko Keskonkin asiakkaat nimenomaan Brasiliasta tuotua broilerin lihaa.