Demareissa elelee kova haave EU-liittovaltiosta
Sosiaalidemokraattien edellinen puheenjohtaja Jutta Urpilainen haluaisi kehittää Euroopan unionia liittovaltion suuntaan. Hän kertoo tämän uudessa kolumnissaan. Tämän edistämiseksi Suomeen pitäisi saada sinipunahallitus. Silloin Suomelle saataisiin ”sinipunainen EU-linja”.
Urpilaisen mielestä liittovaltio on ”demokraattinen tapa järjestää Euroopan unioni”. Varauksiakaan hän ei juuri asettele:
”Liian innokkaasti toteutettu tulonsiirtounioni saattaisi kuitenkin menettää oikeutuksensa kansalaisten silmissä. Toisaalta ongelmien lakaiseminen maton alle ja jatkaminen nykyisellään voi johtaa siihen, että ongelmat tulevat vastaan myöhemmin.”
Urpilaisen mukaan EU:n pitää päivittää itsensä ”tämän aikakauden haasteisiin”.
”Se edellyttää rohkeutta luopua jostakin vanhasta ja rohkeutta jakaa riskejä uudella tavalla niin turvallisuudessa, taloudessa kuin sosiaalisessa yhteisvastuussa.”
Nykyhallitukselta ei Urpilainen rohkeutta löydä:
”Suomen EU-linja vaikuttaa varovaiselta ja epäselvältä… Aika voisi olla kypsä keskustelulle sinipunaisesta vaihtoehdosta Suomen EU-politiikkaan.”
Onko Urpilainen ajattelussaan yksinäinen demari? Tuskin. Paavo Lipponen julisti aikanaan, että ”EU on sosiaalidemokraattinen projekti”. Visio elää varmasti, vaikka suurin innokkuus onkin kokenut haaksirikon.
Urpilainenkin oli romuttamassa tätä visiota. Hän vaati Jyrki Kataisen hallituksen valtiovarainministerinä Kreikka-avulle ”vakuita” ainoana euromaana, vaikka edessä olisi ollut hyvä tilaisuus ”jakaa riskejä uudella tavalla”.
Mutta silloin SDP:ssä pelättiin perussuomalaisia, ja politiikkaa justeerattiin sen mukaan. Nyt demarit pelkäävät vihreitä, mikä on liittovaltiomielisin puolue. Urpilaisen kirjoitus onkin huomautus puoluejohdolle, joka näyttää unohtaneen koko EU:n.
Entä mitä miettii Urpilainen itse? Hän oli SDP:n puheenjohtajana kuusi vuotta. Sitten hän hävisi niukasti Antti Rinteelle. Ministerinä Urpilainen ehti olla vain kolmisen vuotta. Hän on 42-vuotias, eikä puheenjohtajavaalissa koettu pettymys ole unohtunut. Hän ei suostunut Rinteen johtaman SDP:n presidenttiehdokkaaksikaan, vaikka oli puolueen kellokkaiden ykköstoive.
Ensi eduskuntavaalien suuri kysymys on vaalien jälkeisen hallituksen kokoonpano. Jos se on sinipuna, Suomen politiikka voi kokea suuriakin muutoksia.
Juha Sipilän hallituksen EU-linjaus lähtee toisenlaisesta ajattelusta kuin Urpilaisen. Hallituksen mukaan unionia on uudistettava ja sen toimintaa parannettava, mutta perussopimusten muuttaminen ei ole nyt ajankohtaista.
Näin hallitus sulkee liittovaltiokehityksen ulos.
Ei siinä mieltä olisikaan, kun entisiä sopimuksia ei ole saatu yhteisesti toteutetuksi. Siksi Suomen hallitus sanookin viisaasti ilman uusia haikailuja näin:
”Suomi kunnioittaa yhteisiä sääntöjä ja odottaa muiden jäsenvaltioiden toimivan samoin. Suomi on aktiivinen, käytännönläheinen ja ratkaisuhakuinen jäsenvaltio.”
Mutta Urpilaisen ulostulo osoittaa, että maltillisen linjan jatkuminen on ensi vaalien jälkeen vaarassa. Hänen puheilleen kun löytyy varmasti vastakaikua niin kokoomuksessa kuin vihreissäkin.