Coca Cola, KHL, pandat – vaikuttamisen pitkä putki
Suurvalloilla on monenlaiset vaikuttamisen konstit, niin kuin vaikka pandat, Jokerit ja Coca-cola.
Ei kiinalaisten pandojen tulo Suomeen ole sen kummempi suurvallan vaikuttamiskonsti kuin vaikka se, että Jokerit pelaa KHL-liigassa tai että ”vapaan maailman juomaa” Coca-colaa on voitu ostaa meillä jo 65 vuotta.
Pandojen saapumiseen Ähtäriin sopiikin suhtautua rauhallisesti. Selvä se, että kyse on myös politiikasta. Pandoihin liittyy epäilemättä tietoinen tarkoitus luoda myönteistä mielikuvaa Kiinasta.
Mutta niin tekevät siis muutkin.
Venäjälle on tärkeää, että lännestäkin on KHL-joukkueita, ja että Helsingin kaltaisessa pääkaupungissa pelataan Venäjän hallitsemaa jääkiekkoliigaa. Tuskin Jokereiden jatkuvia miljoonatappioita muuten sulatettaisiin.
USA on tietysti oma lukunsa. Sen taloudellinen voima on vaikuttanut maailmalla vuosikymmenet ja myös ideologisesti. Suomikin astui uuteen aikaan olympiavuonna 1952, kun Armi Kuuselan missitittelin lisäksi Coca-cola saapui sodan koettelemaan isänmaahamme.
”Vapaan, läntisen maailman” merkkihän se monen mielestä oli.
Kaikki muut maat ovatkin kaukana takamatkalla tämänkaltaisessa vaikuttamisessa. Amerikkalainen elämänmuoto on pyrkinyt tunkeutumaan niin voimakkaasti kaikkialle, että se on nostattanut väkivaltaistakin vastustusta.
Pandadiplomatian, Jokereiden ja Coca-colan kanssa tulee paremmin toimeen, kun tiedostaa, että etenkin suurvallat pyrkivät hankkimaan vaikutusvaltaa monenlaisin keinoin.
Vaikeinta on huomata sitä vaikuttamista, mitä valeuutisoinnit ja ”vaihtoehtoisten faktojen” tarkoituksellinen levittäminen aiheuttavat. Internetin mahdollistamaa vaikuttamista voidaan kutsuakin jo informaatiosodankäynniksi ja sen psykologisiksi operaatioiksi.
Venäjää on pidetty tämän toiminnan ykkösmaana, mutta trollitehtaita on monen muunkin maan arsenaalissa. Sitä paitsi netin kautta on niin helppo vaikuttaa, että toiminta ei tarvitse edes valtioiden resursseja.
Niinpä Amerikoissa on tutkimusten mukaan paljon ihmisiä, jotka saavat suuren osan informaatiostaan tahallisesti väritetyistä lähteistä. Totalitaarisissa maissa tämä on tietysti selviökin.
”Perinteiselle medialle ajat ovat kovat. Sen pitää auttaa kansalaisia näkemään ja kyseenalaistamaan. Vähintä, mitä medialta voi vaatia, on, että se ei alistu hyväksikäytetyksi.”
Suomalaistenkin on syytä kysyä nyt paljon useammin kuin ennen, onko tieto totta tai mitä ilmiön tai tapahtuman takana on. Kaikkea netissä leviävää kun ei pidä uskoa.
Mitä useammin kyselemme, sitä paremmin voimme ymmärtää ja myös vastustaa sellaista vaikuttamista, jolla on kyseenalaisia motiiveja.
Perinteiselle medialle ajat ovat kovat. Sen pitää auttaa kansalaisia näkemään ja kyseenalaistamaan. Vähintä, mitä medialta voi vaatia, on, että se ei alistu hyväksikäytetyksi.