Ahtisaaren kansainvälinen ura hakee vertaistaan
Presidentti Martti Ahtisaari kuoli maanantaina Helsingissä 86 vuoden iässä. Hänet muistetaan kansainvälisen diplomatian huippuosaajana, joka kunnostautui erityisesti rauhanvälityksen tehtävissä.
Ahtisaari valittiin Suomen tasavallan presidentiksi vuonna 1994. Presidentti valittiin silloin ensimmäistä kertaa suoralla kaksivaiheisella kansanvaalilla.
Vaalit osuivat murroskohtaan Suomen politiikassa. Maata koetteli syvä talouslama, jonka voittamiseksi pääministeri Esko Ahon (kesk.) hallitus joutui tekemään kipeitä päätöksiä.
Sosialismi oli kaatunut ja Neuvostoliitto hajonnut vain pari vuotta aiemmin.
Suomen jäsenyysneuvottelut EY:n eli nykyisen Euroopan unionin kanssa huipentuivat samana päivänä kun Ahtisaari astui virkaansa 1. maaliskuuta 1994. Hänen edeltäjänsä presidentti Mauno Koivisto halusi ja sai neuvottelutuloksen valmiiksi oman virkakautensa aikana.
Näissä olosuhteissa oli tilaus uusille, politiikassa ryvettymättömille kasvoille. Ahtisaaresta luotiin taitavalla kampanjalla juuri tällainen hahmo. Mielikuvaa tuki Ahtisaaren helposti lähestyttävä, leppoisan oloinen persoonallisuus.
Ahtisaaren virkauran alkua Suomessa oli toki vauhdittanut SDP:n jäsenkirja. Puolueleima oli ehtinyt haalistua menestyksekkään kansainvälisen uran myötä. Ahtisaari kätilöi esimerkiksi Namibian itsenäistymistä YK:n erityisedustajana vuosina 1989-1990.
Ahtisaari ei saanut presidenttinä jakamatonta arvostusta kotimaan politiikassa. Sen sijaan hänen kansainvälinen uransa hakee vertaistaan.
Uusien kasvojen kaipuusta kertoo SDP:n avoin esivaali. Ahtisaari löi siinä ylivoimaisesti moninkertaisen pääministerin Kalevi Sorsan, jota monet pitivät itseoikeutettuna seuraajana Koivistolle.
Ahtisaari eteni vaalin toiselle kierrokselle, jossa vastaehdokkaaksi nousi RKP:n Elisabeth Rehn. Rehn kiri vaalitaistelun loppumetreillä ohi Paavo Väyrysen, joka leimattiin ja leimautui Sorsan tavoin ryvettyneiden poliitikkojen kastiin.
Vaalien toisen kierroksen yhtenä ratkaisuna on pidetty television Tuttu juttu-showta, jossa Ahtisaaren pariskunta onnistui Rehnin pariskuntaa paremmin.
Ahtisaaren presidenttiys jäi kuitenkin yhteen kauteen. Hän ei suostunut SDP:n esivaaliin vuonna 1999, jolloin puolueen ehdokkaaksi nousi ulkoministeri Tarja Halonen. Ulospäin näytti siltä, että oma taustapuolue hylkäsi presidenttinsä.
Ahtisaaren presidenttikausi huipentui lopulta näyttävään rooliin Kosovon sodan päättymiseen johtaneissa neuvotteluissa. Hän matkusti kesäkuussa 1999 Belgradiin yhdessä Venäjän entisen pääministerin Viktor Tsernomyrdinin kanssa kertomaan kansainvälisen yhteisön tiukat rauhanehdot Jugolavian serbipresidentille Slobodan Milosevicille.
Ahtisaari ei saanut presidenttinä jakamatonta arvostusta kotimaan politiikassa. Sen sijaan hänen kansainvälinen uransa hakee vertaistaan. Entinen pääministeri Esko Aho vertasi häntä maanantaina presidentti Mannerheimiin, joka oli samaan tapaan orientoitunut laajempiin kansainvälisiin yhteyksiin.
Nobelin rauhanpalkinnon perusteluissa muistutettiin, että Ahtisaari välitti uransa aikana rauhaa kolmella mantereella. Kosovon ja Namibian ohella hän junaili vuonna 2005 Indonesiassa rauhansopimuksen Acehin maakunnan kapinallisten ja maan hallituksen kesken.
Maailmalta alkoi sataa osanoton ilmauksia maanantaina heti suru-uutisen julkistamisen jälkeen. Tämä kertoo Ahtisaaren arvostuksesta.
Ahtisaaren lähtö jättää ison aukon kansainväliseen politiikkaan. Rauhanvälittäjille olisi nyt tarvetta enemmän kuin pitkiin aikoihin.