Vessapaperia on nyt

Pakina

Pandemian luonteeseen kuuluu se, että panikoidaan. Koronavirus toki tulee tappamaan, Suomessakin, enemmän ihmisiä kuin normaali flunssa. Valtaosa kuitenkin jää henkiin, vaikka tartunnan saisikin.

Tartunta on vähän tuurista kiinni. Mutta kyllä siihen riskiin voi vaikuttaa itsekin. Pesee huolellisesti kätensä, ei tuppaudu joka paikkaan, ottaa asian vakavasti. Mutta elää täytyy.

Jokin laittaa ihmisen varautumaan hankkimalla vessapaperia. Olin viikonloppuna Prismassa, ei voinut kuin vinosti hymyillä. Kukkuraisten ostoskärryjen kuorman kruunasivat valtavat vessapaperipakkaukset. Iski minuunkin, kun en ole oppinut, että huusholliasioissa ei lasketa leikkiä. Rouva meni ostoksille, minä menin ukko-orrelle kahvilaan. Huikkasin erotessamme, että muista vessapaperit. Tiesin että sitä oli eteisen komerossa vaikka kuinka.

Kun minut soitettiin maksumieheksi kassalle nro 13, tapasin siellä rakkaan rouvani ja kyllä, hänellä oli vessapaperisäkki. Emme todellakaan erottuneet joukosta.

Poikkeustilanne tuo myös härskit rahastajat. Helsingissä on puolen litran käsidesi ollut konjakkia kovemmassa litrahinnassa. Terveystalo kauppaa koronavirustestauksia hintaan 195 euroa. Kun olen vaari, niin otanpa mukaan tyttäreni kuusihenkisen perheen ja menemme testiin, alle 1.600 euron selviäisimme. Hei, siis oikeasti. Ehkä ei mennä.

Elastinen osoitti tilannetajua ja perui keikkansa kaupungissamme. Tanssijärjestäjä polkaisi sijaiset paikalle. Ei tauti leviä, kun ei ole Elastista. Naapurikaupunki sulki uimahallinsa, mutta voivat tulla meille päin, koska Haminan kaupunginjohtaja tietää paremmin. Polskis ja molskis!

Maaseutu näyttää taas paremmuutensa. Kun ollaan vähän harvemmassa, ilman täyteen sullottuja joukkoliikennevälineitä, niin tartuntavaara on pienempi. On hengitettäväksi raikasta ilmaa eikä pöpöjä.

Ja ministeri Timo Harakka, joka vastikään mestaroi kakkos- ja jopa ykkösautoja vastaan, haluaa nyt osansa koronajulkisuudesta ja neuvoo että ei pidä mennä joukkoliikenteessä istumaan kenenkään viereen. Sokeakin lintu löytää joskus jyvän, juuri siitähän yksityisautoilussa on kysymys, yksityisyydestä. Sen lisäksi, että 90 prosentissa Suomea ilman autoa ei pärjää.

Ei edes hänen muka edustamansa demari.

Jari Nenonen Jari Nenonen on haminalainen kirjailija ja pakinoitsija. Hän on kirjoittanut Suomenmaahan vuodesta 1977. Nenosen motto on "Ei se niin vakavaa ole”.

Ei kommentteja

Voit kommentoida kirjauduttuasi palveluun. Tarvitset kirjautumiseen Suomenmaa-tunnuksen