Supernoloa
No joo, onhan tuossa otsikossakin ”super”, mutta siis erityisen noloja asioita riittää. Pikkukaupungin kahvilan edessä on mainosteline (fingelskaksi ständi) jossa lukee Happiness is a piece of cake. Pääasia, ettei suomeksi, Suomessa.
Onnellisuus siis on pala kakkua. En tiedä ymmärtääkö tämän suuren ajatuksen kadulle laittanut henkilö piece of caken toista merkitystä.
Minua nauratti ohi ajaessani. Kun mummot tulevat katua ylös ja näkevät englanninkielisenkyltin, ne kääntyvät takaisin ja sanovat naapurin Kaijallekin, että siihen on tullut nyt joku tietokoneliike.
Posti on nolo. Ne alkavat nyt arpoa jakelupäiviä. Joskus voi tulla tiistaisin ja torstaisin. Jollain toisella viikolla maanantaisin, keskiviikkoisin ja perjantaisin.
Meille posti tulee ennen pimeää, ainakin näin kesäaikaan. Jakopäivät ovat maanantai, keskiviikko ja torstai. Siinä on selvästi ainakin yksi päivä liikaa.
Meiltä on poistettu kiskotkin. Kaupunkimme näppärä markkinointikoneisto varmaankin keksii kohta alkaa mainostaa, että juna Haminaan ei ole koskaan myöhässä. Kiistaton totuus Putinin-Lavrovin-Trumpin asteikolla.
Valtion rautatiet haluaa olla myös Ruotsin valtion rautatiet. Referenssit ovat kunnossa, suomalaisten junien aikataulussa pysyminen on kuuluisaa.
Ruotsalaisten valtionepidemiologi Anders Tegnell hoiteli laumasuoja-aatteellaan Ruotsiin kymmenkertaisen kuolleisuuden esimerkiksi Suomeen verrattuna. Tämä maailma toimii juuri näin.
Nyt Tegnellin katsotaan pätevöityneen WHO:n eli maailman terveysjärjestön hommiin. Seuraavaa pandemiaa odotellessa…
Seurasin, paremman tekemisen puutteessa, Iltiksen livelähetystä Radiogaalasta. Vähän kiinnosti sekin, että nappaako kaverin radio palkintoja. Totta kai Aamulypsy palkittiin, mutta olihan se supernolo juhla.
Myyntitiimejä palkittiin ja kun oltiin niinku leikisti Oscar-gaalassa, niin kuultiin lukuisia myötähäpeää aiheuttavia kökköjä kiitospuheenvuoroja.
Olisi ollut ihan OK tradenomien juhla,mutta miksi se piti esittää, edes verkossa. Ja miksi piti katsoa, tyhmä minä!
Nolointa on kuitenkin toiminta ukrainalaisten pakolaisten kanssa. Heillä ei ole kielitaitoa, ei autoa, mutta silti pitää mennä sadan tai kahdensadan kilometrin päähän ilmoittautumaan.
Sota siellä, puupäinen byrokratia täällä. Supernoloa!