Lievästi hävettää
Huhhuh, nyt korjataan sitä hallitukseen menemisen virheen satoa kovimman kautta. Entinen Maalaisliitto, nykyinen keskusta, oli maaseudun puolustaja. Ei voi sanoa, etteikö olisi vieläkin.
Mutta mitä jää kansalle mieleen? Kansalle jää mieleen se, että oppositio tekee välikysymyksen maanviljelyn tukemisen puutteista.
Ei auta, että Sari Essayah on julkiuskovainen, kyllä tulee puukkoa selkään. Välikysymys on osin älyllistä epärehellisyyttä, mutta kyllä nyt on mokattu.
Putinin rosvoretki pitää hallituksen kasassa. Ja Putinin henkiset rengit, Turkin ja Unkarin ukot, pitävät Suomea poissa Natosta.
Vaikka tilanne Ukrainassa on kamala, niin meillä menee vielä jotenkuten. Toki kaikki hinnat nousevat, sähkö on järjettömän kallista, ainakin entiseen verrattuna.
Käyn liian usein pumpulla, dieseliä vain kuluu. Se maksaa edelleen enemmän kuin bensiini.
Niinpä, oltiin neljä vuotta hallituksessa, mutta ei saatu dieselveroa pois. Käyttövoimavero, hah!
Tätäkin minisotaa Kreml tervehtii ilolla.
Kirottu Putin vaikuttaa kaikkeen. Kiero ilkeily saa suomalaisetkin nousemaan toisiaan vastaan.
Katsokaapa kun tulee oikeasti kylmä ja autoja kytketään lämmitystolppiin taloyhtiöissä. Sanotaan vaikka, että taloyhtiö maksaa sähköstä noin viisinkertaista hintaa entiseen verrattuna, mennään jossain 25 sentin kilowattihinnassa.
Lohkolämmitin vie 800 W ja sisätilanlämmitin ehkäpä 1200 W tunnissa. Se on 50 senttiä tunnissa.
Eläkeläinen tulee kaupasta puolelta päivin, tehdäkseen saman reissun samaan aikaan taas huomenissa. Piuha kiinni, ei ajastinta, tunnin kauppareissu, 23 tuntia vuorokaudessa paahtamista.
Sähkönkulutus yli kymmenen euroa päivässä. Autopaikkamaksu kolme euroa kuukaudessa.
Vaikka nostaisivat kympin tai kaksi, niin tuhlausta. Ja sen naapuritkin huomaavat. Vaihtoehtoja on kaksi, hiljainen jurnutus ja myös oman auton liika lämmitys (kun kerran tuokin!) tai sitten hirveä riita, tappeluita ja johtojen irtirepimisiä. Tätäkin minisotaa Kreml tervehtii ilolla.
Hyvin menemisestä kertoo sekin, että on aikaa ja tarmoa murehtia toisarvoisista asioista.
Kun olin 1960-luvulla pakahtua ylpeydestä saadessani pyörääni litteän Caravelle-lampun, niin se ei häikäissyt ketään.
Nyt on kova huuto siitä, että polkupyörissä on liian kirkkaat valot. Liian kirkasta, liian hienoa, liian hyvää.
Lievästi hävettää.