Aina on Maijan sauma

Sanni Sinitukka taustaryhmineen teki laulun, jossa nainen haluaa vaikkapa tilapäistä seksiä, haluaa esineellistyä.

Siinä ei mitään, tasa-arvoahan se vain on. Mutta kun onnettomat keksivät laittaa laulun videoon (vaari ei ole varma onko video liian vanhanaikainen ilmaisu) lapsia laulamaan halusta olla kohde.

Helsingin Sanomat heräsi ensimmäisenä.

Levy-yhtiössä Asko Kallonen ei ollut nähnyt videota, katsoi ja veti pois. Oli varmasti ihan fiksu veto.

Niin johan pomppasi esiin Maija Vilkkumaa, joka on niin yleispätevöitynyt kaikkitietäjä, että suosittelisin hänelle pakinoiden kirjoittamista.

Mehän kaiken tiedämme, mehän emme koskaan ole väärässä.

Maija Vilkkumaa paheksui tätä taiteellisen vapauden rajoittamista, koska ”ollaan artisteja eikä sosiaalityöntekijöitä”. 

Eikä se Maijalle riittänyt, vaan samallahan pääsi käyttämään setäkorttia, vaikka ei ole mikään tyttönen enää itsekään, Maija-täti.

Maija Vilkkumaan mielestä se, että alaikäisten lasten ei annetakaan laulaa kasvoillaan haluavansa olla ”testattavana”, on ”esimerkki keski-ikäisten miesten tyttöihin kohdistamasta ahdistavasta suojelusta”.

Voi hyvää päivää!

Tuolla ovat netit ja pusikot täynnä pedofiilejä, ihan oikeasti ja Maija Vilkkumaa, tunnetun taiteilijan auktoriteetilla (?) pitää tolkun vaalimista ahdistavana suojeluna.

Pikkutyttöjen ja poikien tervettä lapsuutta on muutenkin leikattu kovalla kädellä. Ei anneta enää olla lapsi, vaan laitetaan laulamaan sukupuolikypsien, vaikka ei ehkä muuten kypsien aikuisten elämästä.

Ei ole puolustus, että lapset eivät ehkä ymmärrä laulamaansa.

Juonsin kerran katulaulukilpailua paikallisradiolle.

Pikkulikkojen vanhemmat olivat innoissaan, kun heidän silkkihapsensa lauloivat Kersantti Karoliinaa, jossa ”raaka äänesi saa kokoon kivekset”. Minua hävetti äitien, ei lasten puolesta.

Ja kun tässä on se toinen puoli.

Jos asiaan ei olisi puututtu, kuka takaa ettei ihan sama Maija Vilkkumaa olisi tullut julkisuuteen moittimaan levy-yhtiötään. ”Aivan hirveetä keski-ikäisten äijien suosimaa pedofiliaa”.

Tärkeintä on sanoa se besserwisseriytensä ja osoittaa rohkeutensa; näin minä arvostelen omaa levy-yhtiötäni. Jos saan arvata, molemmissa tapauksissa punavihreän kuplan väki peukuttaa.

Niinku.