Näkökulma: Olympiapomo Jan Vapaavuorta "ketutti kuin oravaa", mutta hän on itse johtanut huippu-urheilua ristiriitaisesti

“Ketuttaa kuin pientä oravaa,” julisti olympiakomitean puheenjohtaja Jan Vapaavuori sunnuntaina Pariisissa järjestetyssä tiedotustilaisuudessa.

Kommentillaan kokoomuslainen Vapaavuori tuli siteeranneeksi poliittista kilpasiskoaan Li Anderssonia (vas.), jota ketutti kovasti eduskuntavaalien 2023 jälkeen. Andersson tosin käytti ketuttamisen v-alkuista sanamuotoa ja puhui oravan sijaan eläimestä.

Yhtä kaikki, Vapaavuoren ketutukselle oli selkeä syy: Suomi ei saanut Pariisin olympialaisista mitalin mitalia. Se on kehnoin tulos sitten vuoden 1908.

Vapaavuori jyrisi Pariisin tulossaldon olevan kunnon pohjanoteeraus. Suomalaisen huippu-urheilun tilaa hän luonnehti “skitsofreeniseksi”.

Ketutusta on tuntenut viime aikoina moni muukin. Suomen katastrofitulos on herättänyt suuttumusta niin kotikatsomoissa, urheilupiireissä kuin mediassakin.

Suomi on yhä urheilusta syttyvä maa, joka janoaa menestystä kansainvälisiltä näyttämöiltä. Niillä tuntuu olevan kansakunnalle syvällisempää merkitystä kuin aina ehkä ymmärretäänkään. On myös muistettava, että huippu-urheilua tuetaan julkisista varoista.

Kritiikille on helppo hakea tukea muista Pohjoismaista. Miten on mahdollista, että Ruotsi, Norja ja Tanska tahkovat isoista kisoista toiseen menestystä, mutta Suomi jää aina nuolemaan näppejään?

Ei siis ole ihme, että Pariisin kisojen jälkeen Suomessa on alettu vaatia vastuunkantajia esiin. Selkeimmin sellainen rooli kuuluisi olympiakomiteaa johtavalle Vapaavuorelle.

Yli sadan vuoden mittaisen mitaliputken katkeamisessa riittäisi ex-ministerille selitettävää.

Vastuunkantajasta ja rehellisestä peiliin katsojasta ei kuitenkaan ollut tietoakaan, kun Vapaavuori avasi suunsa Pariisin olympiakisojen päätöspäivänä. 

Hän sysäsi vastuuta muille haukkumalla 12 vuotta sitten valmistuneen huippu-urheilun muutostyön epäonnistuneeksi. Hän huomautti, että Suomi olisi voinut jäädä ilman mitalia jo muutamissa aiemmissa olympialaisissa.

Painavin sanankääntein Vapaavuori vaati tukea huippu-urheiluun, jos menestystä halutaan saada.

Hän vihjaili olympiakomiteaan tehtävistä isoista muutoksista myös henkilötasolla. Itse Vapaavuori sanoi kuitenkin olevansa todennäköisesti käytettävissä, kun olympiakomitealle valitaan marraskuussa puheenjohtaja seuraavalle nelivuotiskaudelle.

On tietenkin totta, ettei Suomen heikkoa menestystä voi sysätä yksin Vapaavuoren niskaan. Jyrkän alamäen voi sanoa alkaneen jo vuoden 2004 Ateenan olympialaisista lähtien. Vapaavuori on johtanut olympiakomiteaa vuodesta 2020.

Oikeassa Vapaavuori tuntuu olevan myös siinä, ettei huippu-urheilun muutostyö ole tuottanut alkuunkaan niitä tuloksia, joita siltä toivottiin.

Vapaavuori ei kuitenkaan ole itse profiloitunut koko nelivuotiskautensa aikana minään huippu-urheilun edistäjänä. 

Päinvastoin, kokoomuslainen ex-poliitikko on vienyt olympiakomiteaa vahvasti yhteiskunnallisen liikuntajärjestön suuntaan. Se on herättänyt paljon arvostelua.

Moni on kokenut huippu-urheilun jäävän olympiakomiteassa jalkoihin, vaikka koko järjestön nimi viittaa nimenomaan kansainvälistä kilpailukykyä vaativaan olympiamenestykseen.

Suomen urheiluliiton (SUL) puheenjohtaja, entinen keskustapoliitikko Riikka Pakarinen kritisoi sunnuntaina julkaistussa kolumnissa olympiakomiteaa. Pakarisen mukaan suomalaisten liikuttaminen on tavoitteena äärimmäisen tärkeä, mutta se tulee jatkossa jättää lajiliittojen harteille.

Pakarisen mukaan Suomeen tulisi kehittää malli, jossa absoluuttiset huiput saisivat heille räätälöityä tukea mahdollisimman hyvin. 

Huippu-urheilupiireistä ja muista lajiliitoista on kantaututunut samansuuntaisia kannanottoja. Yhdistävä tekijä kommenteissa on ollut se, että Suomessa ei tueta tarpeeksi tietä huippu-urheilijaksi. Mallia olisi tarjolla esimerkiksi Norjan Olympiatoppenista.

Entinen mitalitason kilpakävelijä, nykyinen valmentaja Valentin Kononen sanoi sunnuntaina Ylellä, ettei olympiakomiteassa ole tehty juuri mitään pari vuotta sitten tehdyn arviointiraportin suositusten toteuttamiseksi.

Suomen huippu-urheilunäkymistä tehtiin vuonna 2022 suomalais-tanskalaisin voimin kriittinen riippumaton arvio, jossa Suomi katsottiin enemmän kilpa- kuin huippu-urheilumaaksi. Raportin mukaan Suomen taso ei riitä kesäolympiakisoissa menestymiseen.

Tätä taustaa vasten on perin kummallista, että Vapaavuori vaatii nyt isoon ääneen tukea nimenomaan huippu-urheilulle. Hän on koko kautensa ajan toiminut itse päinvastoin, vaikka mahdollisuuksia suunnan muuttamiseen olisi ollut.

Moni muistaa, millainen hinku Vapaavuorella oli aikanaan tasavallan presidentin virkaan heti Sauli Niinistön jälkeen. 

Hyppy olympiakomitean johtoon nähtiin sekin Vapaavuoren pyrkimykseksi tasoittaa tietä Linnaan. Onhan urheilu kaikkia suomalaisia yhdistävä tekijä ja Sauli Niinistöllä riitti näyttöjä siitä, millaisiin uramahdollisuuksiin Palloliiton kaltaisen urheilujärjestön johtaminen voi viedä.

Vapaavuoren tie olympiakomiteassa on kuitenkin ollut kivikkoinen. Hän epäonnistui pahasti huippu-urheilujohtaja Mika Lehtimäen häirintäkohun hoitamisessa vuonna 2022. 

Kehuttavasti Vapaavuori ei ole myöskään hoitanut varainhankintaa. Hänen puoluetoverinsa Petteri Orpon johtama hallitus aikoo leikata liikunnasta ja urheilusta mojovat potit.

Nyt tuloksena on kaikkien aikojen mahalasku olympialaisissa. Näyttää myös pahasti siltä, että Vapaavuorelta puuttuu tietoa, taitoa ja näkemystä suomalaisen urheilumenestyksen suunnan muuttamiseen.

“Täytyy ymmärtää, että asiat eivät muutu, jos tehdään samalla tavalla,” sanoi olympiapomo Pariisissa.

Siitä kommentista hän voisi kenties itse vetää ensimmäiseksi johtopäätökset.