Näkökulma: Keskusta kompastui Uudenmaan rajalla
Moni on repinyt pelihousunsa hallituksen päätöksestä avata Uudenmaan rajat.
Maakunnissa pelätään, että ruuhka-Suomeen padottu koronan tartuttama väki karauttaa mökeilleen kevätaskareisiin.
Vaikka itse päätöksenteossa ei ollut tilaa poliittiselle harkinnalle, case Uusimaasta siipeensä näyttää saaneen etenkin keskusta – osittain omaa syytään.
Jo tiistaina keskustan yksittäiset kansanedustajat kertoivat julkisuuteen vastustavansa sulun päättämistä.
Suomenmaan tietojen mukaan ryhmän sisäisessä viestittelyssä kovaäänisimpiä olivatkin juuri rajojen säpissä pitämisen puoltajat.
Keskustan eduskuntaryhmässä oli kuunneltu maakuntien huolia herkällä korvalla.
Osalla edustajista houkutus nostaa omaa häntää oli ilmeisen suuri.
On ongelmallista, että keskustalaiset asemoituivat tiukasti puolustamaan rajoitusten jatkamista.
Olihan jo alkuviikosta kohtalaisen selvää, ettei Uudenmaan eristämisen jatkolle olisi enää perustuslakivaliokunnan edellyttämiä välttämättömiä perusteita.
Keskustalaisten kannanotot herättivätkin hämmennystä, sillä oikeusvaltiossa ihmisten perusoikeuksien rajoittaminen ei voi olla mielipidekysymys.
Tällä kertaa ennenaikaiset ulostulot taisivat lietsoa levottomuutta ihmisten keskuudessa.
Tiistaina pitkälle yöhön venyneissä neuvotteluissa oikeusoppineet tekivät hallitukselle selväksi, että Uudenmaan raja oli avattava.
Rajoitus ei enää ollut ehdottoman välttämätön koronavirusepidemian leviämisen estämiseksi.
Arvio pohjautui lääketieteen asiantuntijoiden selvityksiin.
Vaikka sulun jatkaminen olisi ollut terveydellisesti perusteltua, hallitus ei yksinkertaisesti voinut muuta kuin lopettaa liikkumisen rajoittamisen.
Vaikka some-parlamentti olisi kriisitietoisuudessaan valmis tinkimään perusoikeuksistaan, valtiovalta ei siihen onneksi ryhdy kevyin perustein.
Keskustan kannalta case Uusimaa olisi voinut mennä tahdikkaamminkin.
Vielä hallituksen päätöksen jälkeenkin keskustan eduskuntaryhmä ilmoitti, että se olisi halunnut jatkaa rajoitustoimia.
Puolueen puheenjohtaja Katri Kulmuni puolestaan muistutti, että tällaisessa perustuslaillisessa kysymyksessä hallitus nojaan tietoon ja laillisuuteen.
Vaikka some-parlamentti olisi kriisitietoisuudessaan valmis tinkimään perusoikeuksistaan, valtiovalta ei siihen onneksi ryhdy kevyin perustein.
Moni äänestäjä seurasi tapahtumien ketjua varmasti hämmentyneenä.
Olisiko rajoitusta kuitenkin voitu jatkaa? Kaataako koronavirus hajaseutujen terveyspalvelut?
Ovatko ”perustuslakitalebanit” kaiken takana?
Koronakriisin keskellä edes Suomen kaltaisella koulutetulla ja vakaalla yhteiskunnalla on tuskin varaa huhupuheiden ja väärien käsitysten ruokkimiseen.
Case Uusimaa oli näytös, josta on vaikea löytää poliittisia voittajia.
Keskustan kohdalla rivien rakoilu johti todennäköisesti siihen, että osa äänestäjistä ajattelee puolueen taipuneen neuvotteluissa punavihreiden hallituspuolueiden kanssa.
Toiset saattavat nähdä, että vaatimukset rajoituksen jatkamisesta olivat poliittista peliä – irtopisteiden keräilyä.
Joku saattaisi myös sanoa, että tiistain ja keskiviikon tapahtumat heijastelivat vanhaa kunnon Etelä-Suomen ja maakuntien välistä vastakkainasettelua.