Pomo
Pomon persoona, ajattelu, kommunikointi ja toimintatapa vaikuttaa keskeisesti työyhteisössä.
Vaikutus näkyy niin hyvässä kuin pahassa, olipa kyseessä pikku- tai isopomo. Tärkeää on se, että pomollakin on selkeä kuva omasta roolistaan organisaatiossa ja koko työporukassa.
Jarruna pomo ei ainakaan saa olla. Pomolta on saatava aina se tuki, neuvonta ja ohjaus mitä milloinkin tarvitaan. Pomon tulee olla yksi meistä, vaikka työnantaja on hänelle asemansa organisaatiossa niin tehtävän kuin toimivallankin osalta antanut.
Jos pomo sanoo ”minun organisaatiossa”, niin hän lienee enemmän itseriittoista sorttia. Pomo saattaa korostaa, että hänellä on näin ja näin monta alaista.
Tämäkin vaikuttaa itsensä röyhistämiseltä. Jyräävän ja tekojämäkän vaikutelman antama pomoilu puolestaan ei kuulu tähän päivään.
Oikeudenmukaisuutta toteuttavaa pomoa arvostetaan työporukan keskuudessa.
Oikeudenmukaisuus yleensä erottaa hyvät pomot huonoista. Miksi näin? Siksi, että oikeudenmukaisuuden toteuttaminen vaatii johdonmukaista linjaa.
Linjaa, joka on aina perusteltava asia-argumentein. Arvostusta nauttivalla pomolla ei ole työyhteisössä suosikkeja. Miellyttämiseen ja lipevyyteen taipuvainen pomoilu paistaa ”kaivolle asti”. Ja se sairastuttaa työyhteisön.
Pomokin on ihminen. Hänelläkin voi joskus käämi kärytä. Mutta ei hyvään pomoiluun tietenkään kuulu alituinen hermostuminen. Sehän on pomolta alisuoriutumista.
Satunnainen kiukuttelu ja töppäily on hyvä heti tunnustaa pomonkin ja pyytää asiaan kuuluvasti anteeksi.
Niin sanottu työkavereiden hiostaminen on väärä tapa johtaa. Hiostamiseen sortuva pomo saattaa alitajuisesti ajatella, että onnistunut toiminta on kokonaan hänen ansiotaan. Tästä se hiostaminen usein kumpuaa.
Työntekijän velttoiluun työssään on tietenkin pomon puututtava.
Pomon, kuten jokaisen työntekijän on oltava tolkun ihminen sekä tehtäväänsä sopiva. Vastuu pomon nimittämisestä on tietysti työnantajalla.
Mutta, kuinkas menetellään, kun työpaikan koko organisaatiokulttuuri on vinksallaan? Yhtenä lääkkeenä ongelmaan olen esittänyt muutoksia työsuojelulakiin. Myös ongelman jatkuva esillä pitäminen korjaa itsessään pomoilun vääristymiä.
Näin on ainakin syytä uskoa.
Jorma Antero Pesonen