Perämerestä uusi Persianlahti?
Kokkolalaisen vetystartupin Hycamiten hallituksen puheenjohtajan Matti Malkamäen ilmoille nostama ajatus Perämeren alueesta Persianlahden tapaisena polttoaineentoimittajana on tuulesta temmattu – kirjaimellisesti. Alueen mittava tuulivoimapotentiaali voitaisiin hyödyntää puhtaan vedyn tuotannossa.
EU pääsi vastikään sopuun ilmastolaista, jossa hiilidioksidin päästövähennystavoite kiristettiin 55 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä. Vuonna 2050 hiilidioksidipäästöjä ei saisi olla lainkaan.
On kuitenkin muistettava, että Suomi on jo aiemmin itse asettanut tätä kovemmat tavoitteet: olla hiilineutraali vuonna 2035. Puhdasta energiaa tarvitaan kipeämmin kuin koskaan myös siksi, että hiilidioksidin päästäminen ilmakehään ei ole ikinä ollut niin kallista kuin nyt.
Päätöksillä on paalutettu laajat ja kauaskantoiset vaikutukset Suomen teollisuuteen. Olemalla etulinjassa olemme haastaneet teollisuutemme keskeisiin kilpailijamaihin nähden viidellätoista vuodella.
Iso kysymys onkin: kuinka vähentää hiilidioksidipäästöjä ulosliputtamatta teollisuutta. Puhtaan energian saatavuus on jatkossa aivan keskeinen kilpailutekijä myös houkuteltaessa uusia investointeja Suomeen.
Jo aikaa sitten ratkaisua on povattu vedystä. Vety on täysin päästötöntä ja sen avulla voidaan tuottaa sähkö- ja lämpöenergiaa, sitä voidaan käyttää myös sellaisenaan eri teollisuusprosesseissa.
Vetyä voidaan tuottaa monin eri tavoin, esimerkiksi elektrolyysillä, jolloin käytetään uusiutuvia tuuli- ja aurinkovoimaloita sekä esimerkiksi ydinvoimaa.
Vedyn merkittävyydestä kertoo paljon se, että jos Raahen terästehdas siirtyisi käyttämään nykyisen pelkistysprosessinsa sijaan vetypelkistystä, vähenisivät koko Suomen hiilidioksidipäästöt seitsemän prosenttia.
Terästehtaan kunnianhimoisena tavoitteena onkin muuttaa puolet tehtaan tuotannosta hiilettömäksi noin kymmenessä vuodessa. Täysin hiilipäästötöntä tuotannon on määrä olla 2040.
Keski-Euroopassa investoidaan nyt vetyyn. Suomen vetyhankkeet ovat vielä kovin pieniä herättääkseen ison rahan huomion. Siksi suomalaisyritykset ovat alkaneet verkostoitua.
Alkuvuonna perustettiin kansallinen vetyklusteri ja reilu viikko sitten julkistettiin uusi pohjoismainen yhteistyöverkosto, BotH₂nia, jonka tavoitteena on saada Pohjanlahden alue Euroopan vetykartoille. Yhtenä BotH₂nian visiona on rakentaa vetyputki Kokkolasta Haaparantaan ja sieltä edelleen Ruotsin läpi Keski-Eurooppaan.
Isoja visioita tarvitaan ja Suomessa tulee satsata vetytalouden vaatimaan infrastruktuuriin. Matka on kuitenkin pitkä – toivottavasti ei liian.
Tällä hetkellä kehityksen esteenä on se, että tuki- ja rahoitusehtoja ei ole määritelty, ei liioin lyöty lukkoon edistettäviä teknologioita. Säännösten pitää olla selviä ennen kuin kukaan alkaa tehdä satojen miljoonien vetylaitoksia.
Nämä ovat aikaa vieviä prosesseja, joiden maali siintää hamassa tulevaisuudessa. Tarvitaan välietappeja ja siirtymäkaudella puhdasta vetyä on voitava tehdä myös muilla keinoin. Esimerkiksi Kokkolassa on kehitetty menetelmää valmistaa puhdasta vetyä maa- ja biokaasusta.
Kunnianhimoisiin tavoitteisiin pääseminen tarvitsee taloudellista tukea. Parhaillaan valmisteilla oleva EU:n elpymisväline on yksi mahdollisuus vetytalouteen siirtymisessä.
Paula Erkkilä
Pohjanmaan kauppakamarin johtaja