Olenko boomer?
Iältäni olen kuudenkympin ja kuoleman välissä. Isäksi tulin esitäysi-ikäisenä eli 21 vuotiaana.
Tuolloin myös haaveilin olevani tasavallan presidentti 50-vuotiaana. Sitten kuitenkin tajusin, että Suomellahan oli jo presidentti, nimittäin Kekkonen.
Politiikka kiinnosti, mutta arvomaailmani ei kestänyt olla siinä mukana. Olisi pitänyt hieman juonitella ja mielistellä.
Työ arvotti ihmisenä oloa. Onneksi oli paljon työtilaisuuksia meille kaikille vielä 1980-luvulla.
Omistusasunnon hankinta oli itsestäänselvyys. 24 000 markan pankkilainan ottaminen ensiasuntoon hirvitti.
Siitä kuitenkin selvittiin ja oli kunnia-asia maksaa laina nopeasti ja säntillisesti.
Osamaksulla en ole koskaan mitään hankkinut. Periaatteenani on ollut elää suu säkkiä myöden.
Mainontaa ja kulutushysteriaa vieroksun.
Yhteys- ja henkilötietojani jaan niin vähän kuin se on suinkin mahdollista.
Yksikään puhelinmyyjä ei ole minua 29 vuoteen lähestynyt, eikä mainoskirjeillä ole minua häiritty. Sosiaalisessa mediassa en ns. pällistele.
Älypuhelin on minusta älytön. Perinteisellä puhelinmallilla olen vielä pärjännyt. Lapseni ja lapsenlapseni ovat kylläkin minua jo museoimassa.
Elämän perusasiat ja ihmisenä oleminen opetettiin kotona. Käytöstavat olivat arvostettuja ominaisuuksia.
Kasvatusvastuu oli ennen aikaan selkeästi lasten vanhemmilla. Kyllähän lapset koiruuksia tietenkin tekivät. Ne kuitenkin hävettivät ja niitä pyydettiin anteeksi, se oli selvä se.
Oikean ja väärän eroa opetettiin niin kotona kuin naapurissakin. ”Kiitos” ja ”hyvää päivää” kuuluivat käytökseen.
Näin se vanhan liiton mies tässä tuumailee, paremman tulevaisuuden toivossa.
Jorma Pesonen
Kitee