Metsistämme ei synny hiilijalanjälkeä

Mielipide

Hiilijalanjälki mittaa paljonko ilmastopäästöjä lähtee taivaalle ihmistä, kuntaa tai koko maata kohti.

Biotalous paisuu, hakkuut lisääntyvät. EU on huolissaan syntyykö Suomen metsistä hiilijalanjälki.

Luonnonvarakeskus on mitannut puuvarastomme viimeksi vuosille 2011 ja 2015. Lähtövuonna runkopuuta oli 2 356 miljoonaa kuutiota ja loppuvuonna 2 365 miljoonaa kuutiota.

Koko maapinta-alaa (30,4 miljoonaa hehtaaria) kohti runkopuuta oli 77,5 kuutiota lähtövuonna ja 81,1 kuutiota hehtaarilla loppuvuonna.

Runkopuusta johdettu alkuainehiilen määrä (rungot, oksat ja juuret) oli vastaavasti 27,4 tonnia vuonna 2011 ja 28,6 tonnia hehtaarilla vuonna 2015. Hakkuista huolimatta hiililukumme kasvaa.

Hiilijalanjälkeä ei Suomen metsistä synny. Sen sijaan ne nielevät ilmakehästä hiiltä vuodesta toiseen. Nieluvirta on keskimäärin 0,32 hiilitonnia vuotta ja maahehtaaria kohti.

Hiilen virroilla on rahallinen arvonsa. Vuodesta 2004 lähtien EU:n pörssit ovat hinnoitelleet fossiilisista polttoaineista lähtevän hiilen päästövirran. Vuodenvaihteessa päästövirran hinta oli 30 euroa alkuainehiilen tonnilta.

Hinta mataa pohjalukemissaan. Tähän kiinnitti huomiota ilmastokamppailua nykyisin vetävä Ranskan presidentti Emmanuel Macron. Hän ehdotti joulukuussa 2017 järjestämässään Pariisin seurantakokouksessa, että päästöhiilen hinta pitäisi nostaa nykyisestään yli kolminkertaiseksi, tasolle 110 euroa hiilitonnilta.

Jos voisimme vähimmäishinnalla laskuttaa EU:n ilmastorahastoa vuotuisesta hiilen nieluvirrastamme, tulos olisi jo melkoinen. Yhtä maahehtaaria kohti laskutus olisi 9,5 euroa vuodessa. Koko maa-alaltamme vuosilaskutus olisi 287 miljoonaa euroa.

Mitä pidemmälle ilmastonmuutos etenee, sitä halutummaksi ja arvokkaammiksi metsien hiilivarastot nousevat. Niille löytyy lopulta rahoituksensa niin Suomessa, muualla Euroopassa kuin kaikkialla maapallolla.

Ilmastonmuutoksen merkitys ja pitkäkestoisuus ovat sitä luokkaa, että metsien hiilivarastoja ja hiilen nieluvirtoja ei tulisi kytkeä hetkellisiin tukiaisjärjestelmiin. Hiili olisi luontevampaa kytkeä vakiintuneeseen metsäverotukseen.

Eri kokoluokan metsätilat, yhteismetsät ja yhtiömetsät ilmoittaisivat vuosittaisessa veroilmoituksessa hiilivarastonsa sen hetkisen suuruuden.

Hiilivaraston laskenta on tänä päivänä edistynyt. Sen voi tehdä esimerkiksi metsaan.fi -palvelun avulla tai erillisellä kännykkäsovelluksella.

Ehdotan, että verotoimisto laskisi vuosi-ilmoituksen pohjalta metsätilan, yhteismetsän tai yhtiömetsän vuotuisen hiilivirran suunnan ja suuruuden, määrittäisi sen rahallisen arvon ja liittäisi sen verojen koko pakettiin.

Hiilitonnin vuosihinnan määrittäisi ylempi verohallinto, päivärahan tai kilometrikorvauksen tapaan.

Hyvin metsäänsä hoitava kokisi hiilimaksun veronpalautuksena.

Huonosti metsäänsä hoitava kokisi hiilimaksun jälkiverona. Hän, hänen yhteisönsä tai yhtiönsä oli hakannut metsää sen kasvua enemmän ja aiheuttanut hiilijalanjäljen. Siitä on oikein ja kohtuullista maksaa ilmastoveroa.

Veli Pohjonen

Helsingin yliopiston metsänhoitotieteen dosentti
Kuusamo