Maailman jakautuminen ja Suomi
Tosin kuin Ulkopoliittinen instituutti, joka toisteli vielä pari kuukautta sitten, että etupiirit ovat vanhanaikaista ajattelua, presidentti Niinistö on todennut, että maailman uudelleen jakautuminen ei ole tullut hänelle yllätyksenä. Nyt varmaan sopii aloittaa kannunvalanta.
Putin muistuttaa Pietari Suurta siinä, että hänkin halunnee pääsyä merelle. Venäjä on mannermaavaltio, kuten kaikki geopolitiikan perustiedot omaavat tietävät. Kartoista nähdään, että suunnitelmat Ukrainan valloittamisesta vaihtuivat huonon sotaonnen takia nopeasti sen turvaamiseeen, että Venäjä pääsee Mustallemerelle.
Bosporin salmia hallitsee natomaa Turkki. Nato hallitsee Tanskan salmia, joten Suomen liittyminen Natoon pussittaa Pietarin Suomenlahden perukkaan, jos Suomi vielä ottaa vastattavakseen Viron ilmapuolustuksen.
Ainekset suursodalle ovat olemassa. Konventionaalisen sodan vaaraa Itämerellä tuskin on odotettavissa.
Kaliningradin menettämisen pelko on Venäjälle liian suuri vaara, nyt kun se on nähnyt sotakoneensa juuttuvan Ukrainassa lähes asemasotavaiheeseen. Venäjällä on ydinpelote Kaliningradissa, josta se voi uhata sieltä koko eteläistä Itämerta ja erityisesti Tanskan salmia turvatakseen Pietarin puolustusta.
Venäjä hallitsee suurinta osaa Jäämeren rannikkoa. Geopolitiikka mullistuu, kun Jäämeri sulaa. USA:lla on ainoastaan Alaska. Naton kautta se pystyy hallitsemaan toki myös Kanadan, Islannin ja Norjan vesiä. Muistetaan vielä, että luonnonvarojen takia Trump oli valmis ostamaan Grönlannin.
Suomen liittäminen Natoon oli USA:lle erityisen tärkeää pohjoisen ulottuvuuden takia. Sitä ei ole Suomessa nähty, vaikka Jäämeren sulaminen on lähialueillamme suurin muutos vuosisatoihin.
Haiskahtaa vähän siltä, että myyjältäkin on kysytty, kun uusien hävittäjien sijoituspaikaksi valittiin Rovaniemi. Arktinen alue on nyt sotilaspoliittisesti jaettu USA:n ja Venäjän kesken. Kiinallakin on ilmeisesti halua näyttää lippua alueella, kun kiistat kansainvälisestä merialueesta yleistyvät sulamisen myötä.
Arktisen alueen jakamisen ja kauppasotien myötä Suomi menettää tulevaisuuden merkittävimmän logistisen vahvuutensa: mahdollisuuden toimia idän ja lännen liikennevirtojen välittäjänä. Ensimmäiset kärsijät ovat jo selvillä: Aasiaan suuntautuva lentoliikenne ja rautatiekuljetukset Kiinaan.
Tärkeintä on kuitenkin tulevaisuuden mahdollisuuksien menettäminen Jäämerellä. Jäämeren-ratahanke voidaan haudata, samoin Tallinnan tunnelihaaveet. Rail Baltica oli jo alun perin Suomelle hyödytön hanke Länsi-Eurooppaan suuntautuessa.
Kauppasotien kiihtyessä Euroopan maat vetävät teollisuutta takaisin EU:n alueelle. Hyötyjinä ovat eteläisen Itä-Euroopan halvan hintatason EU-maat, kuten Bulgaria ja Romania sekä tulevat uudet EU-maat, ehkä joskus Ukrainakin.
Paljon hehkutettu akkuteollisuus ei sekään saa Suomessa logistiikkaetuja, kun länsimainen autoteollisuus vetäytyy Venäjältä. Nato-päätöksen myötä Suomi pussitti itsensä EU:n teollisuuden välituotteiden ja investointitavaroiden valmistajaksi Pohjan perille.
Pekka Sundberg