Läntinen junarata tarvitaan
Tunnin juna/Länsirata näyttää ajautuvan kustannussyystä umpikujaan. Tämä ei poista oikoradan tarvetta länteen. Sen vuoksi koko asia on harkittava uudelleen. Harkinnan pohjaksi on otettava ratkaisun vaikutus yhteiskunta- ja talouskehitykseen.
Hyvä pohja on Taloustutkimuksen muutaman vuoden takainen vertailu Tampere–Helsinki-välin tunnin junan ja pääradan kapasiteettilisäyksen välillä. Kun suora metsärata kasvattaisi talouskehitystä 39 miljoonaa euroa vuodessa, huomattavasti halvempi pääratainvestointi kasvattaisi 50 miljoonaa euroa vuodessa.
Kehityseron ydin on lähijunaliikenne ja siinä pysäkkipaikkojen määrä taajamien yhteydessä.
Tunnin junan vaikutus jakautuisi ainoastaan pääkaupunki- ja Tampereen seudulle, päärataratkaisusta 17 miljoonaa euroa vuodessa jäisi välialueille. Päätepisteille jäisi 6 miljoonaa euroa vähemmän. Kehitetäänkö yhteiskuntaa vai vain suuria kaupunkiseutuja kokonaisuuden kustannuksella?
Ensiksi on ratkaistava hallitusohjelmassakin oleva Turku–Salo-osuus. 600 miljoonan kaksoisraideratkaisulle realistinen vaihtoehto on vanhan radan peruskorjaus sekä Hajalan ja Piikkiön oikaisut kaukojunille. Siinä Halikkoon, Hajalaan, Paimioon, Piikkiöön ja Kaarinaan tulevista pysäkeistä syntyisi pohja vireälle kasvukäytävälle.
Oikaisut ja peruskorjaus olisivat hinnaltaan kolmanneksen tasoa kaksoisraiteesta. Uuteenkaupunkiin asti ajava lähijunaliikenne kasvattaisi koko Varsinais-Suomen talouskehitystä merkittävästi.
Kun lähijuna pysähtyy aina samalle laiturille, ei tarvita kaksoisraidemallin edellyttämiä ali- tai ylikulkuja. Pysäkki tarvitsee vain laiturin, katoksen, aikataulunäytön ja parkkialueen. Väyläviraston viime vuosina rakentamien pysäkkien hintahaarukka on ollut 200 000–500 000 euroa.
Voi ihmetellä Varsinais-Suomen liiton tilaaman ja viime elokuussa julkaistun Turku-Toijala-välin lähijunapysäkkien kustannusarvion lopputulemaa. Hintahaarukka oli 1,7 miljoonasta 2,6 miljoonaan euroon / pysäkki. Varsinkin, kun vuonna 2021 saman tilaajan samalta konsulttiyhtiöltä saama arvio oli keskimäärin 300 000 euroa / pysäkki.
Jokaisella ratkaisulla on tarkoitusperänsä. Ainoa hyväksyttävä tarkoitusperä länsirataratkaisuissa on maakunnan ja sitä kautta koko kansakunnan yhteiskunta- ja talouskehityksen edistäminen.
Salon ja Lohjan väli ei ole hallitusohjelmassa, mutta sillekin tarvitaan oikorata. Se on toteutettava samoilla reunaehdoilla, sama tarkoitusperä. Siis yksiraiteinen rata, pysäkit taajamissa ja lähijunaliikenne. Kun senkin hinta jää kolmanneksen tasolle, se on myös toteutettavissa.
Näillä säästöillä voidaan rakentaa uutta rataa Uudestakaupungista pohjoiseen lähelle Poria.
Tämä on hyvä alku lähteä rakentamaan länsirannikon kauppakamarien (Turusta Tornioon) jo viime kesänä esittämää läntistä rantarataa, jota nyt myös maakuntaliitot ovat esittäneet.
Destian kauppakamareille laatimassa selvityksessä tuotiin esille myös Itä-Suomen tuotannon logistiikkariski sen suuntautuessa pelkästään Suomenlahden satamiin.
Itä–länsi-suuntainen raideyhteys länsirannikon satamiin on tärkeä sekä Itä-Suomen logistiikalle että huoltovarmuudelle ja luo merkitystä merenkurkun sillalle ja siitä eteenpäin.
Ismo Saari
kaupunginvaltuutettu (kesk.)
Salo
Mielipideosastolla Suomenmaan lukijat voivat käydä avointa keskustelua mieltään askarruttavista ajankohtaisista aiheista. Toimituksella on oikeus editoida kirjoituksia.
Voit jättää mielipidekirjoituksen osoitteessa: https://www.suomenmaa.fi/kategoria/mielipide/