Laki kehitysvammaisten huollosta on jo aikansa elänyt
Kehitysvammaisten huollosta vastaavat viranomaiset ovat aina pitäneet puolensa. Suomeen on rakennettu vuodelta 1977 laitoskeskeinen ajattelutapa käytäntöineen. Tällöin puhutaan niiden vammaisten asemasta, jossa määritellään henkilöt, joiden päivittäistä toimintaa, omintakeista tuloa, yhteiskuntaan sopeutumista ja hoitoa sekä huolenpitoa valvotaan.
Laki kehitysvammaisten huollosta on jo aikansa elänyt. On vaikeaa ymmärtää, miten yhteiskuntaan sopeutuminen vankilan jälkeen ja paljon huolenpitoa ja hoivaa tarvitseva vammainen niputetaan erityishuollon lainsäädännön alle. Laki määrittelee toki erityishuollon johtoryhmän toimenpiteet.
Johtoryhmään kuuluvat erikoisen alansa osaajat lääketieteen, kasvatustieteen ja sosiaalityön alalta. Perusoikeudet kuuluvat tästä huolimatta kaikille kansalaisille.
On väärin, että ennakkoluulojen takia alan viranomaiset väheksyvät omaisten ja läheisten tekemää hoitotyötä. Yhteiskunnassamme häätöjen kautta ja vetämällä omaishoidon tuki pois pääsevät viranomaiset nykylainsäädännön mukaiseen eriarvoistavaan vammaistyöhön.
Rajoitustoimenpiteiden käyttö on kehitysvammaisten erityishuollossa säädelty jopa niin tarkoin, että ihmisoikeudet eivät näiden toimenpiteiden kohteiksi joutuneilla kansalaisilla toteudu.
Henkilötarkastukset, erillään pitäminen, sitominen ja kaltoinkohtelu ovat nykyisen lainsäädännön mukaan sallittuja.
Suomen kansalainen, jonka kehitys tai henkinen toiminta on estynyt tai häiriintynyt synnynnäisen tai kehitysiässä saadun sairauden tai vamman vuoksi on syrjitty yhteiskunnassamme, jos omaiset ja läheiset eivät kanna omakohtaista vastuuta.
Inkeri Räisänen
omaishoitaja
Helsinki