Hesari heikoilla jäillä
Helsingin Sanomat julkaisi salaisiksi merkittyjä sille vuodettuja Suomen puolustukseen liittyviä tiedustelutietoja.
Tajuttuaan, mitä tuli tehdyksi, toimitus ja läheiset häpeän puna poskillaan selittivät tekoa ylevillä päämäärillä sananvapauteen vedoten.
Kaksi kysymystä: 1. Kun asetetaan vastakkain valtion turvallisuus ja toimittajan ”sananvapaus”, mistä löytyy se itsenäinen valtio, joka asettaa sananvapauden turvallisuutensa edelle tai edes rinnalle?
2. Olisikohan ”sananvapaus” käsitteenä väärin ymmärretty, kun sillä näköjään tarkoitetaan tiedoista, taidoista, harkintakyvystä, moraalista tai tarkoitusperästä riippumatta toimittajan oikeutta itse päättää, onko jokin salaiseksi julistettu valtiollinen asiakirja julkaistavissa vai ei? Ainakaan 60-luvun toimittajakoulutuksessa ei sananvapautta näin tulkittu. Laki on laki, eikä toimittajan ”sananvapaus” sitä muuksi muuta.
Nyt liikutaan 100-vuotiaan Suomen kannalta todella kirjaimellisesti elintärkeissä rajanvedoissa, eikä vain poliittisessa eipäs–juupas -sanailussa.
Kyseessä on maamme kannalta äärimmäisen tärkeä sisäistä puolustusta koskeva ennakkotapaus. On tehtävä tiukka rajankäynti ja merkittävä raja tarpeeksi vahvoin sanktioin, niin että tältäkin osin valtiollinen turvallisuutemme on murennettavissa vain suurella riskillä.
Olavi Alkio
60-luvun ”lehtineekeri”
Perniö