Tolkuton elvytyspaketti

Blogi

Tämänhän me kaikki olemme kuulleet: ”Koronan ahdingosta on noustava!, Nyt on elvytettävä!, On uudistuttava!, On satsattava tulevaisuuteen, vihreyteen, tutkimukseen ja digitalisatioon!”.

Olen lujasti samaa mieltä! Mutta kenen pitäisi elvyttää? EU:n jäsenmaiden tietysti. Niin tekevät kaikki suuremmat ja pienemmätkin maat. Niin tekee myös Suomi. Ja paljon tekeekin.

Ja toki EU:nkin on aiheellista tukea tulevan vähän normaalia suuremman budjettinsa puitteissa yhteisiä elvytystoimia, jotka palvelevat kaikkia.

Mutta varsinainen finanssipolitiikka ei yksinkertaisesti kuulu unionin toimivaltaan. EU:n budjetin tasapainottaminen velanotolla ei ole luvallista.

”No bail out”, toisen jäsenmaan velkojen maksaminen, on suorastaan kielletty.

EU:n komission 750 miljardin euron avustus-/lainapaketti rikkoo karkeasti kaikkia näitä periaatteita.

500 miljardin euron jakaminen avustuksena kaikista kurittomimmin eläneille euromaille romuttaa pelisäännöt, joita yhteisvaluutassa eläminen välttämättä edellyttää.

Mutta, kun se korona! Juuri niin – koronan pahiten runtelemille on jo päätetty myöntää yhteensä 540 miljardia euroa.

Siis valtavasti rahaa, joka on toki lainaa. Se ei ole kelvannut Italialle. Se odottelee kymmenien miljardien avustuspaketteja.

Italia, jonka velka jo ennen koronaa oli 2,5 kertaa suurempi kuin sen saisi Emussa olla. Italia, jonka veroilta piilossa oleva kansallisvarallisuus on asukasta kohti valtavasti suurempi kuin Suomen.

Kerron tässä ties kuinka monennen kerran, että en tule Euroopan parlamentissa äänestämään tällaisen elvytyspaketin puolesta.

Toivon, ettei liioin keskusta hyväksy Suomen kannaksi satojen miljardien eurojen avustuksia 

Pääministeri Marin sanoo, että EU on Suomen viennille tärkeää ja siksi sitä on tuettava.

Totta, tärkeä on. Mutta pitäisikö meidän ensin rahoittaa kurittomasti eläneitä miljardeilla euroilla, jotta ne kenties voisivat sitten niillä rahoilla ostaa vientituotteitaan?

Vastuumme 500 miljardin euron avustuspaketissa on 8,5 miljardia euroa, josta saattaisimme saada 3 miljardia euroa takaisin.

5 miljardia euroa jäisi kuitenkin lahjaksemme maille, joiden avustamiseen meillä ei pitäisi olla mitään syytä. Ja siihen vielä lisäksi kontollemme tuleva yli 4 miljardia euroa lainojen takausvastuita.

Suomen hallituksen on valittava EU:ssa viiteryhmänsä. Tällä kertaa se voi tarkoittaa irrottautumista Saksan liekasta. 

Tätä kirjoittaessani saan tiedot, että puheenjohtaja Kulmuni jättää valtiovarainministerin tehtävät.

Ratkaisu on surullinen, mutta ymmärrettävä. Katri ei halua pieneltäkään osalta väistää vastuutaan polemiikista, joka syntyi hänen esikuntaansa osaamattomuudesta. Kunnioitan ratkaisua.

Totta on tietysti sekin, ettei keskusta lähtenyt Kulmunin johdolla nousulaukkaan.

Paljon enemmän olisi meidän kaikkien, erityisesti ministeriryhmän, pitänyt pystyä näkymään, kuulumaan ja hoitamaan meille tärkeitä asioita satamaan. 

Kaiken lisäksi, Katri Kulmuni sai edeltäjältään raskaan perinnön.

Vaikka Sipilän hallitus nosti Suomen suosta, siitä sitä ei kiitetty. Sen virheet saivat sitäkin enemmän julkisuutta ja niillä oli kova poliittinen hinta.

Yli 20 prosentin kannatuksesta on tultu nopeasti 10,7 prosenttiin.

Historian suurimman vaalitappionsa jälkeen keskusta ei asettunut vuosi sitten oppositioon. Se kiirehti hallitukseen. Sellaisesta kansa harvoin palkitsee.

Tuo ratkaisu ei ollut kuitenkaan Katri Kulmunin syy tai ansio.

Viimeistään nyt se on nähty, että hyväkään hallitusohjelma vihervasemmiston kanssa ei riitä, jos koko muu hallitus käärii kaikki tekonsa pakettiin liimaamalla päälle otsikon: ”Tämä hallitus tekee tämänkin asian toisin kuin Sipilän hallitus”. Miten ne pisteet tällaisesta keskustan pussiin putoaisivat?

En ala jatkon osalta enempää oppimestariksi, mutta edes vähän enemmän pitäisi keskustan asian näkyä ja kuulua.

Edes siihen olisi vastattava, mihin kehitys suorastaan huutaa keskustaa.

Korona, tuo viheliäinen virus, näet raivaa aivan uusia mahdollisuuksia etätyölle ja digitalisaatiolle ja ekologisesti tasapainoiselle hajautetulle yhteiskunnalle. 

Tästä taustasta nousee välttämättä kysymys, miksi ihmeessä hallituksen lisätalousarviossa on miljardi-investoinnit Helsingin useisiin liikennehankkeisiin ja muutaman kaupungin joukkoliikenteen tukeen samalla kun muut maakuntakeskukset ja maaseutu rapistuvan vauhdilla?