Teollisuuden myönteinen asenne
Järjestin tämän viikon tiistaina yhdessä ranskalaisen kollegani Christophe Grudlerin ja parlamenttiryhmämme Renew Europen kanssa Euroopan parlamentissa webinaarin aiheesta ”Kohti hiilineutraalia Eurooppaa – Kuinka EU:n energiaintensiivinen teollisuus voi saavuttaa tavoitteet?”. Tilaisuuteen osallistui suuri määrä asiantuntijoita eri puolilta Eurooppaa.
Lisäksemme seminaarissa kuultiin asiantuntijapuheenvuorot Euroopan komission sekä suomalaisen ja ranskalaisen elinkeinoelämän edustajilta ja käytiin paneelikeskustelu.
Seminaarin taustalla oli se tosiasia, että EU:n itselleen asettamat päästövähennystavoitteet ovat hyvin kunnianhimoiset. EU on onnistunut vähentämään hiilidioksidipäästöjä (CO2-päästöjä) kolmessa vuosikymmenessä noin 23 prosentilla. Noin 5000 miljoonasta noin 4000 miljoonaan CO2-tonniin. Vuosikymmen sitten asetettu tavoite oli 20 prosenttia. Myös uusiutuvan energian tavoite ylittyy.
EU:n komissio esittikin 2018 jäsenmaille tehtäväksi kansallisten energia- ja ilmastosuunnitelmien eli NECP:ien (National energy and climate plans) valmistamisen. Niissä katse ulotettiin vuoteen 2030. Päästöjä pitäisi vähentää 40 prosenttia ja uusiutuvan energian osuus nostaa 32 prosenttiin. Äskettäin julkaistujen maakohtaisten NECP-arvioiden perusteella näyttää nyt siltä, että molemmat tavoitteet ylitetään. Komissio ja parlamentti puhuvatkin nyt päästöjen vähentämisestä 55-60 prosentilla vuosina 1990-2030.
Kun siis taakse jääneiden vajaan 30 vuoden aikana onnistuimme vähentämään päästöjä noin 23 prosentilla, olisi nyt 10 vuodessa saatava aikaiseksi 37 prosentin lisävähennys. Komissio uskoo uusiutuvaan energiaan, erityisesti tuuli- ja aurinkovoimaan. Se puhuu myös liikenteen sähköistämisestä ja energiatehokkuuden kohentamisesta. Se tunnistaa myös vihreän vedyn mahdollisuudet teollisuuden puhtaissa ratkaisuissa. Samoin ”Power to X-teknologiat”.
Suomalaisena ihmettelen, että komissio mainitsee bioenergian vain yhdessä virkkeessä ja senkin epäilevään sävyyn. Komission suunnitelmat perustuvat siis jäsenmaiden – ei välttämättä energia-alan ja teollisuuden omiin – suunnitelmiin. Iso kysymys lähikuukausien aikana onkin se, miten päästövähennysten ja uusiutuvan energian uudet, maakohtaiset ja toimialakohtaiset tavoitteet ja velvoitteet jaetaan.
Tänään päästökauppasektorin – vähän yli 2000 miljoonaa tonnia – ja taakanjakosektorin – vähän alle 2000 miljoonaa tonnia – päästöt ovat siis lähes yhtä suuret. Tulisiko myös uusiin tavoitteisiin edetä tasajalkaa?
Mitä teollisuus ja energiantuotanto sanovat, jos päästöoikeuksien jakoa pienennetään ja niiden hinta nousee? Ovatko ne valmiita sitoutumaan ja millä ehdoin vaadittavaan? Viime kädessä kysymys on siitä, kyetäänkö investointien taakat kantamaan ilman hiilivuotoa. Suomen metsä- ja metalliteollisuuden johtavat asiantuntijat olivat luottavaisia tietyin ehdoin, että haasteista selvitään.
Metsäteollisuus saattaa olla Suomessa hiilineutraalia jo ennen vuotta 2035. Metalliteollisuuden kannalta avainkysymys on, onnistutaanko sen prosessit muuttamaan hiilipohjaisista vetyperusteisiksi ilman, että EU rankaisee vetyteknologian tarvitsemasta suuresta sähkömäärästä.
Taakanjakosektorin suurin päästäjä on useimmissa EU-maissa liikenne. EU:ssa osataan autojen valmistaminen, mutta akkujen tuotanto on lapsenkengissä. Nyt komissio arvioi, että jo muutamassa vuodessa EU:n alueella olisi yli 20 akkutehdasta!
Komissio ei juurikaan tunnista uusiutuvien biopolttoaineiden mahdollisuuksia, vaikka esimerkiksi Suomessa vuoteen 2030 mennessä se vähentää Suomen liikenteen päästöjä noin 30 prosentilla.
Komission arvio on, että uudet uljaat tavoitteet vaatisivat vuodessa noin prosenttiyksikön korotuksen bruttokansantuotteeseen eli noin 260 miljardin lisäinvestoinnit puhtaisiin ratkaisuihin. Se lupaa monivuotisissa rahoituskehyksissään ja elvytysohjelmissaan satojen miljardien eurojen EU-rahoituksen puhtaisiin investointeihin.
Hyvä näin. Johonkin ne 750 miljardia ja EU-rahoituskehysten investointirahat pitää käyttää. Valtavan tärkeää on, että pelisäännöt EU:n sisällä varmistetaan sellaisiksi, että reilut pelisäännöt,”level playing field-periaate”, varmistetaan yhteisillä sisämarkkinoilla.